Tyypin 2 diabeteksen diagnoosi

Tämä sivu on osa Tyypin 2 diabeteksen hoito- ja palveluketjua.

• Diabeteksen diagnostiikassa käytetään veren glukoosipitoisuutta paastossa (fP-gluk) tai hyperglykemiaoireiden yhteydessä glukoosirasituskoetta ja HbA1c-arvoa
• Ilman sokerirasituskoetta merkittävä osa diabeetikoista (ja heikentynyt sokerinsieto) jää tunnistamatta. Sokerirasitus tulisi tehdä ainakin suuressa diabetesriskissä oleville (riskipisteet 12 tai yli).
• Iäkkäiden (yli 75-80 v.) soveltuvuus sokerirasituskokeeseen arvioidaan yksilöllisesti (hauraat ja monisairaat: fP-gluk ja HbA1c riittää, laitoshoidossa olevat monisairaat: fP-gluk ja HbA1c harkinnan mukaan)
• Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu, ohje ammattilaisille

Diabeteksen toteaminen

1. Potilaalla oireita (mm. jano, suuret virtsamäärät, selittämätön laihtuminen) ja yksi satunnainen korkea glukoosiarvo (yli 11 mmol/l)
2. Potilaalla ei oireita, mutta löytyy kaksi poikkeavaa laboratorioarvoa: 
   • paastoglukoosi (7 mmol/l tai enemmän)
   • sokerirasituskokeessa verensokeri yli 11 mmol/l (mitattuna kerran)
   • HbA1c 48 tai enemmän
   • Jos diagnoosi perustuu yhden testin kahteen eri arvioon, tulee näytteiden olla otettuna eri päivinä 
   • Raskausdiabeteksessa raja-arvot ovat matalammat