Palveluverkko vaikuttaa kunnan elinvoimaan – uudistaminen vaatii luottamusta ja epävarmuuden sietoa

Luottamus-sana tuli esille monessa puheenvuorossa ja eri yhteyksissä: luottamusta vaaditaan niin päättäjiltä, valmistelijoilta kuin asukkailtakin.

Uudistamisessa etenee ratkaisu ratkaisulta ja synnyttää sellaista uutta, jota ei ennakkoon pysty tyhjentävästi kuvaamaan tai läpikotaisin määrittelemään. Siitä huolimatta uudistamisen polulla valmistellaan vaihtoehtoja ja ennakoidaan niiden vaikutuksiin eri näkökulmista mahdollisimman huolellisesti ja kattavasti.

Merkitystä sekä kunnille että asukkaiden luottamukselle asuinpaikkansa tulevaisuuteen

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto puhui elinvoimasta kokonaisuutena, joka muodostuu yksityisistä ja julkisista palveluista. Hänestä avainkysymys tilanteessa, jossa vaikkapa terveysasema olisi lakkaamassa, on se, mistä palvelut jatkossa saadaan – esimerkiksi etäpalveluna. Koivisto huomautti, että verotuskaan ei saa olla kohtuuttoman kovaa.

Aluehallituksen puheenjohtaja Maria-Kaisa Aula toi esille kaksi näkökulmaa: Kunnan elinvoiman kannalta hyvinvointialue on monesti yksi suurimmista työnantajista. Vielä tärkeämpää hänestä on kyetä säilyttämään tarpeeksi vahvat lähipalvelut. Silloin asukkaille ei tule ajatusta, että täytyy muuttaa pois, koska ei saa palveluita. Palveluverkkokeskusteluissa onkin näkynyt vahvaa pelkoa siitä, että palvelut karkaavat kauaksi.

Digi on nykyajan lähipalvelua – ei vain maaseutujen ratkaisu

Toimialajohtaja Kati Kallimon mukaan vahva tahtotila on luoda palvelut kaikkien keskisuomalaisten saataville, mutta uudistaa niiden tuottamisen tapaa. Liikkuvista vastaanotoista Kallimo mainitsi taannoin Jyväskylässä toimineen suupirssin ja hyvinvointialueella hyväksi havaitun liikkuvan suunterveydenhuollon kontin, jota siirretään eri kouluille koululaisten hammastarkastuksia varten. Tämä ei enää ole vain pilotointia, vaan toimivaa käytäntöä, Kallimo huomautti. Se vaikuttaa myös perheiden arkeen, kun lapsia ei kesken päivän tarvitse kuljettaa hammastarkastuksiin.

Kallimo pitää valtion vahvasti tukemia digipalveluita nykyajan lähipalveluina, joiden rooli on muita palveluita täydentävä. Ne eivät kaikessa pysty korvaamaan kivijalkaa: vesi polvesta täytyy edelleen mennä poistattamaan sote-asemalle. Myös verkkoyhteyksien toimivuus Keski-Suomessa vaikuttaa siihen, onnistuuko esimerkiksi kotihoidon etäkäynti.

Kallimo muistuttaa valtion rahoittaneen sähköistä asiointia, ja nyt digitaalinen sosiaali- ja terveyskeskus on tärkeä osa hyvinvointialueen palveluita. Myös ikääntyneiden palveluissa on tehty digiloikkia: päivätoimintaa ja kuntouttavaa toimintaa annetaan etänä, tehdään kotihoidon etäkäyntejä ja lisäksi käytetään esimerkiksi lääkehoitoon ja ruokahuoltoon liittyvää teknologiaa.

Maria-Kaisa Aula muistutti, että ilman hyvinvointialueuudistusta Keski-Suomessa ei olisi pystytty investoimaan koko Keski-Suomen laajuiseen digitaaliseen sote-keskukseen. Aula korosti, ettei digi sovi kaikille – eikä se ole maaseudun yleispalveluratkaisu. Aulan mukaan suurin käyttäjäpotentiaali digille löytyy ehkäpä Jyväskylän, Muuramen ja Uuraisten kaltaisista kunnista, joissa asuu nuorempaa ja korkeammin koulutettua väestöä.

Aula toivoi erityisesti ”liikkuvan sairaalan”, eli kotiin menevän sairaanhoidon laajentuvan mahdollisimman nopeasti koko Keski-Suomeen. Silloin esimerkiksi moni ikäihminen voi asua elämänsä loppuvaiheenkin kotona läheisten luona tai tutussa hoitopaikassa.  

Kumppanuuden hoitokin edellyttää ihmisiä

Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Astikainen piti äärimmäisen tärkeinä tavoitteina matalaa kynnystä, ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuollon turvaamista. Huolta hänestä herättää se, minne menee hiljainen väki, jota ei tavoiteta vaikkapa digipalveluiden avulla – esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaiset tai yksin asuvat. Jos ihmisellä olisi syy hakeutua perusterveydenhuollon pariin mutta palvelut erkaantuvat liian kauas ihmisen arjesta, kuinka kalliiksi jatkossa tulee diagnoosien viivästyminen, Astikainen kysyi.

Astikainen on yksi järjestöedustajista hyvinvointialueen järjestöjen ja seurakuntien vaikuttamistoimielimessä. Astikainen kokee, että toimielimen kautta myös pääsee vaikuttamaan: viime vuonna toimielin laati kahdeksan lausuntoa ja osallistui vuoropuheluun. Palveluverkon kaltaisessa asiassa Astikainen kantoi huolta niiden järjestöjen vaikuttamismahdollisuudesta, joilla ei ole palkattuja työntekijöitä. Kumppanuutta haastaa se, että molemmin puolin kumppanuuspöytää resurssit ovat niukat eivätkä nähtävästi ole kasvamassa kenelläkään.

Aula piti järjestöjen ja seurakuntien vaikuttamistoimielimessä arvokkaana diakoniatyön kautta välittyvää kuvaa ilmiöistä ja haavoittuvaisessa asemassa olevien arjesta. Aula ideoi hankkeen perustamista, joka vahvistaisi ihmisten osallisuutta ja tasa-arvoa tarjoamalla tukea henkilökorttien ja digitunnusten hankintaan.

Palveluverkko herättää voimakkaita tunteita myös päättäjissä

Palveluverkko on Aulan mukaan valtuustokauden merkittävin päätöksentekoprosessi. Halu vaikuttaa siihen on saanut monet asettumaan ehdolle aluevaltuustoon. Päättäjien roolina on Aulan mukaan sietää oloa puun ja kuoren välissä: valtio vaatii kattamaan alijäämät, toimintaa tulee kehittää ja koko maakunnan mittainen kompromissi tarvitaan, jotta ihmisten luottamus vahvistuisi siihen, että palvelut toimivat jatkossakin.

Aulan mukaan päättäjän työ vaatii epävarmuuden sietoa prosessissa ja riittävää luottamusta myös virkavalmisteluun. Lisäksi on huomioitava se, että ollaan vasta alkumetreillä: lausuntojen ja palautteen pohjalta tulee uusi ehdotus palveluverkosta.

Moni päättäjä miettii, että jos ihminen ei pääse perusterveydenhuollossa palveluihin, se lisää painetta erikoissairaanhoitoon. Osa aluehallituksen ihmisistä on esteellisiä, koska he toimivat kunnan- tai kaupunginhallituksessa. Uudistumisen suunta on vielä hiukan sumea, jolloin Aulan mukaan nykytilanne alkaakin monen mielestä tuntua hyvältä ja turvallisemmalta kuin epävarmalta vaikuttava muutos.

Ydinkysymys Aulan mukaan on, miten löydetään se luottamus, että voimme nykyisestä parantaa. Aula on kuullut myös niitä asukkaita, jotka protestoivat mielessään, että Jyväskyläänkö kaikki menee – että mitenkäs muu maakunta pärjää! Aula muistuttaa, että Jyväskylässäkin on lisätarpeita.

Aula sanoo luottavansa prosessiin. Paljon ihmisiä on vaikuttamassa ja vaikutuksia arvioidaan ennalta. Hän haluaisi vahvistaa luottamusta eri puolilla Keski-Suomea.

Päätöksentekijän paineessa auttaa sen muistaminen, että uutiset siitä, mitä tapahtuu jollain toisella hyvinvointialueella, eivät koske Keski-Suomea. Aulan mielestä olisi hyvä kirkastaa sitä, mitä juuri Keski-Suomessa on tapahtumassa: sairaalaosastopaikkoja ei olla vähentämässä, ympärivuorokautisen asumisen hoivapaikkoja ei määrällisesti olla vähentämässä, haluamme vahvistaa perhekeskuspalveluita ja laajentaa sitä mahdollisimman moneen kuntaan yhdessä kumppaneiden kanssa ja vahvistamme ikäihmisten toimintakykyä kuntouttavaan toimintaan panostamalla. 

Image

Kuvateksti :  - Moni on ihmetellyt, että kun meillä oli 80-luvulla varaa terveysasemaan, miksei nyt ole. Huoltosuhde on vuodesta toiseen heikentynyt syntyvyyden laskun seurauksena. Hoidon tarpeet ovat kasvaneet. Yhteiskunta on tehnyt päätöksiä, joilla kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä on haluttu vahvistaa. Tämä on johtanut siihen, että tarpeita on aina entistä enemmän ja resursseja rajallinen määrä, kuvasi tilannetta puheenvuorossaan aluevaltuuston puheenjohtaja Jani Kokko.