Lasten ja nuorten perusoikeuksiin kuuluu saada elää turvassa. Lasten turvallisuuden tunne rakentuu erityisesti läheissuhteissa ja perheessä. Myös varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos, vapaa-ajan toiminta ja niiden vertaissuhteet sekä mediaympäristö ovat perheen ja läheissuhteiden ohella keskeisiä turvallisuuden tunteen muodostumisessa. Lasten ja nuorten arjen turvallisuus saattaa vaarantua monista eri syistä. Esimerkiksi päihteet, lähisuhde- ja perheväkivalta eikä kouluväkivalta kuulu turvalliseen kasvuympäristöön.
Erityislapsilla, kuten myös lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia vaikeuksia, on muita suurempi riski joutua kaltoinkohdelluksi ja kokemaan väkivaltaa perheessään (mm. Koivula 2019). Tämä on monen asian yhteissumma: lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen haasteet ja kielteinen kehä, lapsen uhmaava ja hallitsematon käytös, vanhemman uupuminen. Vastaavasti on myös isompi riski siihen, että oirehtiva lapsi on väkivaltainen sisaruksiaan tai vanhempiaan kohtaan. Vaikka lapsen tekemä väkivalta ei ole rikosoikeusasia, sen merkitys perheessä tulee ottaa vakavasti ja siihen on löydettävä puuttumisen välineet.
Yleiset lähisuhdeväkivaltatyön vaiheet ja kohdat ovat käytössä, olipa kyseessä aikuisten välinen, aikuisten lapsiin kohdistama, lasten keskinäinen tai lasten aikuisiin kohdistama väkivalta. Perheessä tapahtuva väkivallan tai kaltoinkohtelun tunnistaminen, väkivallan puheeksi ottaminen ja siitä kysyminen sekä siihen puuttuminen ja siinä tukeminen on usean eri palvelun yhteistyötä.
Lisätietoa:
Ammattilaiselle:
- Ota väkivalta puheeksi - Ensi- ja turvakotien liitto
- THL:n koulutus Puutu väkivaltaan -koulutus
- Lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomake