Arjen sankaritarinoita: pelastaja saa olla herkkä

Kun paloaseman kello pärähtää soimaan ja keltainen merkkivalo syttyy, muuttuvat pelastajien askeleet ripeämmiksi.

Hallissa hypätään valmiina odottavaan paloasuun, siirrytään paloautoon, ajetaan ulos ja laitetaan hälytyslaitteet päälle, mikäli kyseessä on kiireellinen tehtävä.

– Vuorokauden ajasta riippumatta ammattipalokunta lähtee hälytykselle välittömästi tehtävän saatuaan, pelastaja Kari-Pekka Mikkonen kertoo.

Tätä ennen on hätäkeskuksessa jo määritelty, mitkä yksiköt lähetetään tehtävään ja onko kyseessä kiireellinen A tai B -hälytys vai kiireettömämpi C tai D.

Äänekosken paloasemalla toimivat sekä ensihoidon että pelastuksen yksiköt. Käytössä on ns. laajennettu ensivaste, eli myös paloautosta löytyy pieni määrä lääkkeitä potilaan hoitamiseen. Toisinaan paloauto ja sen henkilöstö voivat kohdata hätätilapotilaan ennen ambulanssin tuloa, jos yksikkö on lähellä tapahtumapaikkaa tai kaikki ambulanssit ovat menossa.

– Ihmiset sanovatkin joskus, että ”en minä paloautoa tilannut, vaan ambulanssin”, hymyilee paloesimies Teijo Pakarinen.

Paloautossa on kattava varustus monenlaisten pelastustehtävien hoitamiseen, esittelee Teijo Pakarinen.

Joka päivä harjoitellaan

Aamu paloasemalla alkaa vuoronvaihdolla, jolloin paloesimies jakaa päivän ”pelipaikat” työvuorolaisille. Päivä koostuu hälytystehtävistä, harjoituksista, huoltotoimenpiteistä ja kuntoilusta. Määrätään, ketkä menevät tänään sammutusautoon ja ketkä ensihoitoon. Vuorossa on aina palomestari, paloesimies, neljä pelastajaa, sekä 1–3 ensihoitajaa. Ensihoitajat tekevät 12 tuntista työvuoroa, pelastajat päivystävät 24 tuntia.

Äänekoskella myös ensihoitajat harjoittelevat erilaisia pelastustoimia palomiesten kanssa. Pelastajilla on pakollisia harjoituksia, kuten tieliikenne-pelastamisharjoitukset, pelastussukellus ja pintapelastus. Vuosittain myös pelastajilla on ns. pakollisia ensihoitokoulutuksia. Lisäksi on vapaamuotoisempia kalustoharjoituksia sekä esimerkiksi tutustumista eri kohteisiin ennaltaehkäisymielessä, kuten tehtaisiin, hoitolaitoksiin ja kouluihin.

– Valistamme ja neuvomme myös esimerkiksi hoitolaitosten ja yritysten henkilöstöä antamalla alkusammutusneuvontaa, Teijo kertoo.

Kun ensihoitajat ja palomiehet työskentelevät saman katon alla, se näkyy positiivisesti tehtävissä kentällä. Molemmat ammattiryhmät tuntevat toistensa toimintatavat, pelaavat hyvin yhteen ja pystyvät tarvittaessa korvaamaan toisiaan tietyissä tehtävissä. Monella paloaseman työntekijällä on sekä pelastajan että terveydenhuoltoalan tutkinto. Pelastajatutkinto antaa valmiudet myös ensihoitoon.

– Pelastajien ja ensihoitajien synergia on aina potilaiden eli asiakkaiden hyväksi. Tilanteissa moniammatillisuus tukee potilaan hoitoa kohteessa ja matkalla lopulliseen hoitopaikkaan. Esimerkkinä mitä nopeammin potilas saadaan autosta irti tai pelastettua tulipalosta ja vietyä jatkohoitopaikkaan, sitä parempi mahdollisuus on selviytyä, Teijo toteaa.

Fyysisen kunnon ylläpitäminen on yksi pelastajien työtehtävistä ja se kuuluu työaikaan. Aseman kuntosali onkin ahkerassa käytössä. Kuntoilu ja liikunnan harrastaminen työn ulkopuolella parantaa mm. selviytymistä testeistä. Hyvä kunto vaikuttaa myös psyykkiseen jaksamiseen.

– Meitä testataan vuosittain ja kunnon on pysyttävä rautaisena. Kyllä fyysisyys kuuluu tähän työhön ihan ehdottomasti, Kari-Pekka kertoo

Päivät ovat täynnä toimintaa ja yhdessä tekemistä. Rankka työ vaatii myös vastapainoksi hyvää huumoria, jotta saadaan tunnelmaa vapautettua ja paineita purettua.

– Jos joku sanoo vaikka että pystyn syömään kolme pakettia grillimakkaraa kerralla, niin se ostetaan samantien ja tyyppi näyttää että pystyy syömään sen. Täällä on turha lähteä uhoamaan mitään, jos ei myös pysty toteuttamaan sitä, Kari-Pekka nauraa.

Kari-Pekka Mikkonen kouluttaa pelastajia ja ensihoitajia pintapelastusharjoituksessa.

Luottamus on tärkeää

Teijo kasvoi esimieheksi kokemuksen ja koulutuksen myötä. Hän oli armeijassa lääkintämiehenä ja ambulanssikuskina. Valmistuttuaan lääkintävahtimestari-sairaankuljettajaksi v. 1990 hän työskenteli noin 15 vuotta pelastajana ja sen jälkeen matka jatkui Pelastusopistoon paloesimiehen opintoja suorittamaan. Tämän vuoden lopussa Teijo on työskennellyt alalla 30 vuotta.

Parasta työssä Teijon mielestä on työpäivien erilaisuus ja ihmisten kanssa toimiminen. Samaan hengenvetoon hän mainitsee myös luotettavat työkaverit, laadukkaan kaluston ja nyt uudella asemalla hyvän sisäilman.

– Kun työssä on tiukat paikat ja muuntuvat työolosuhteet, pitää kaveriin pystyä luottamaan.

Kari-Pekka aloitti vapaapalokuntalaisena jo 6-vuotiaana. Myöhemmin hän liittyi sopimuspalokuntaan ja toimi hälytysosastossa. Hänellä oli lukiossa kolme ammattihaavetta: hävittäjälentäjä, ammattiurheilija tai palomies.

Tie vei judoa harrastaneen Kari-Pekan armeijan jälkeen lopulta lähihoitajaopintoihin ja sen jälkeen pelastusopistoon. Hän työskenteli aluksi yksityisellä puolella sairaankuljettajana. Alan kokemusta karttui myös Kokkola-Pietarsaari -alueelta sekä Kuopiosta.

– Koen olevani vahvasti asiakaspalvelutyössä, saan auttaa ihmisiä, kohdata heidän ilojaan ja surujaan, Kari-Pekka sanoo.

Ihmisläheinen työ antaa ja ottaa, pelastusväki on usein ikävien ja dramaattisten asioiden kanssa tekemisissä. Teijo on kokenut, että poliisia, palokuntaa, opettajia ja sairaanhoitajia kunnioitettiin aikaisemmin enemmän. Ammattilainen haluaa edelleen tehdä työnsä hyvin ja se vaatii kansalaisiltakin ymmärrystä ja sopivaa käytöstä vakavassa tilanteessa. Moni asia selviää kuitenkin juttelemalla ja olemalla rauhallinen.

– Älä provosoi, äläkä provosoidu, Teijo täsmentää.

Puhelin ja kamera eivät aina ole hyvä yhdistelmä. Viranomaiset joutuvat nykyään tahtomattaan somekuviin, sillä julkisella paikalla saa kuvata. Ihmisten pitäisi aina muistaa kuvata vain elämää, ei onnettomuustilanteita.

Asiakkaan tai omaisen kiitos tuntuu molemmista hyvältä. Kun känkkäränkkä-potilaskin sanoo lopulta kiitos, se palkitsee.

– Jumalia me ei olla, mutta tehdään parhaamme tilanteessa ja se onneksi riittää, Teijo tietää.

Nenäliinaakin tarvitaan

– Jos joku vielä miettii, että palomiesten pitää olla karskeja tyyppejä, se on mennyttä aikaa, Teijo kertoo.

Enää ei mennä keikan jälkeen saunan lauteille ja huuhdota viinalla työtehtävää alas. Menneistä ajoista on opittu ja tänä päivänä pelastusalan työhön kuuluu myös henkisen puolen jälkihoito.

– Meidän pitää pystyä tekemään työtehtävät hyvin ja jättää siinä vaiheessa tunteet taustalle. Keikan jälkeen puretaan asiat, jotta ne eivät jää vaivaamaan, Teijo kertoo.

Jälkipurkuryhmä hälytetään tarvittaessa heti rankan työtehtävän jälkeen, ja siellä käydään asioita läpi, tarjotaan olkapäätä. Ryhmässä on kaksi vetäjää, ja jokainen saa mahdollisuuden avautua vuorollaan, mitä mielessä liikuu. Tai olla kertomatta, hiljaakin saa olla. Ryhmässä vallitsee täysi luottamus.

– Jos jälkipurkuryhmä ei riitä, niin sitten edetään moniammatillisempaan vaiheeseen.

Jälkipurkuryhmätoiminta sai alkunsa Äänekoskella Konginkankaan rekka-linja-auto -turman jälkeen v. 2004. Silloin vetäjät tulivat Helsingistä ja Teijo mietti, että jos meillä Keski-Suomessa perustetaan joskus samanlainen ryhmä, niin hän haluaa olla siinä mukana.

– Esimiehenä olen muutenkin kiinnostunut omasta henkilöstöstäni, ja kuuntelen heitä herkällä korvalla ihan perustyöarjessakin. Työyhteisömme vahvuus on siinä, että asioista pystytään puhumaan helposti.

Hyvää ei kannata muuttaa

Hyvinvointialueen kynnyksellä miehet ovat odottavin ajatuksin.

– Keski-Suomessa on jo vuodesta 2004 alkaen rakennettu aluepelastuslaitosta eli käytännössä ollaan oltu tulevaisuuden ja hyvinvointialueen laitos jo 18 vuotta, Kari-Pekka kertoo.

– Muualla Suomessa on alalla nähtävissä työvoimapulaa. Meillä on nyt vetovoimaa ja pitovoimaa myös. Paljon on tehty oikein, koska alalle on positiivinen virta työpaikkojen osalta. Jatkossakin pitovoima on erittäin tärkeää säilyttää, Teijo kertoo.

Mitään radikaaleja uudistuksia miehet eivät alalle lähtisi jatkossa tekemään, koska tämänhetkinen organisaatiorakenne ja toimintamalli on ollut toimiva. Hyvää ei kannata lähteä muuttamaan, vaikka pieniä parannuksia voi aina tehdä.

– Tämä on erikoisala, ja ammattilaisia kannattaa kuunnella, Teijo päättää.

Hyvä ilmapiiri näkyy ja tuntuu Äänekosken paloasemalla. Kuvassa Kari-Pekka Mikkonen ja Teijo Pakarinen.

Teksti ja kuvat: Johanna Sell.