Arjen sankaritarinoita: hoitajana loppuelämän kodissa

Anne-Mari Laine ei koskaan uskonut, että hänestä tulisi vanhustenhoitaja. Hän työskenteli aikaisemmin lasten ja nuorten parissa päiväkodin erityisavustajana sekä koulussa opettajan sijaisuuksia tehden. Seuraava askel työelämässä piti olla lastenkodin ohjaaja.

Mutta toisin kävi. Elämä kuljetti hänet kaksi vuotta sitten Lohjalta Multialle asumaan. Hetken aikaa hän mietti, mitä seuraavaksi tekisi. Pian tuttu ihminen Keuruun kaupungin tehostetun palveluasumisen yksiköstä kuuli Anne-Marin muutosta lähiseudulle ja pyysi häntä sijaiseksi Lahdelmakotiin.

Anne-Mari tarttui tilaisuuteen ja lähti kolmeksi päiväksi perehdytykseen. Seuraavalla viikolla hän aloitti jo sijaisena osastolla.

– Suoritin hoiva-avustajan ammattitutkinnon oppisopimuksella viidessä kuukaudessa ja heti perään lähihoitajan tutkinnon vuodessa. Pikaista suorittamista auttoivat aikaisempien opintojen korvaavuudet ja työkokemus, Anne-Mari kertoo.

Kouluttautuminen ei suinkaan loppunut tähän, sillä tällä hetkellä Anne-Mari suorittaa saattohoitajan erikoisammattitutkintoa. Haaveissa siintää myös sairaanhoitajan tutkinto, mutta toistaiseksi hän keskittyy vakituiseen lähihoitajan työhön sekä kuulostelee, miltä saattohoito tuntuu.

Avoimuus ja huumori apuna

Lahdelmakodissa pyritään siihen, että hoitajamitoitus olisi kunnossa. Aamuvuorossa arkisin työskentelee kuudesta seitsemään työntekijää, iltaisin neljä ja yöllä yksi.

Lääkäripula näkyy arjessa. Ennen koronaa lääkäri kävi kerran viikossa ja tarkisti kaikki asukkaat. Nyt osastolta konsultoidaan lääkäriä pelkästään puhelimitse.

– Onneksi terveyskeskus sijaitsee vieressä ja pääsemme tarvittaessa sisäkäytävän kautta odottamaan lääkärille pääsyä.

Hoitajat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan pitämään asukkaille viriketuokioita, jolloin luetaan lehtiä, lauletaan tai askarrellaan. Asukkaiden omia toiveita pyritään myös täyttämään, ja joskus käydään ongella läheisellä rannalla tai istutetaan kukkia.

Omaiset ovat vanhusten ulkoilutuksessa iso apu, vaikka päävastuu siitä onkin työntekijöillä. Myös vapaaehtoiset käyttävät asukkaita ulkona sovitusti.

– Meillä on lisäksi kaksi parveketta järvinäköalla ja kesäisin terassipiha käytettävissä – niistäkin on iloa silloin, kun ei päästä ulkoilemaan.

Työyhteisön voimavaroja ovat Anne-Marin mielestä hyvä huumori ja avoimuus. Kun on tuplavuoro tai rankka potilastilanne takana, hoitajat tsemppaavat ja auttavat toisiaan.

– Jos on vaikka aamun hoitanut aggressiivista asukasta, eikä enää jaksaisi ottaa vastaan iskuja tai haukkuja, niin vaihdetaan lennosta tekijää ja työkaveri tulee apuun.

Anne-Mari näyttää, kuinka kuminauhalla jumpataan.

Vuoteesta tanssimaan

Työpaikan toimintakulttuurilla on paljon merkitystä siihen, millä tavalla vanhuksia jaksetaan kuntouttaa ja hoitaa. Kun ihmistä on saatu kuntoutettua, vaatii opitun tavan ylläpitäminen myös päivittäistä harjoitusta.

Anne-Marin mielestä palkitsevinta työssä on nähdä asukkaan edistyminen kuntoutuksessa, vaikka pienikin muutos aikaisempaan. Haarukan pitäminen kädessä, uudestaan syömään oppiminen tai askeleet, jotka ovat olleet pitkään hukassa.

– Tänne tuli jokin aika sitten vanhus, josta kerrottiin, että hän on täysin vuoteeseen hoidettava. Me kuntoutimme häntä, ja pian hän käveli rollaattorin kanssa. Ottipa lopulta tanssiaskeleitakin!

Asukkaiden päivissä on myös eroja. Yhtenä päivänä asukas voi olla hyväntuulinen ja toisena sänky vetää puoleensa.

– Omaistenkin on hyvä ymmärtää, että me hoidetaan asukkaita aina voinnin mukaan: emme pakota nousemaan sängystä, jos asukas ei halua.

Lahdelmakodissa on asukkaita, joilla ei ole yhtään omaista tai ystävää. Syntymäpäivänä tai jouluna ei muisteta lahjoin ja kortein, kukaan ei käy katsomassa.
– Silloin me hoitajat olemme ne omaiset: annamme kortit ja lahjat ja huomioimme enemmän.

Anna-Mari pitää työstään paljon. Hän ei voisi kuvitella viihtyvänsä toimistotyössä, koska tarvitsee ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa voi jutella ja joita voi auttaa.

– Vanhuksilla on elämänkokemusta ja historiaa takanaan… paljon tarinoita kerrottavanaan. Olen onnellinen, kun saan olla mukana heidän loppuelämänsä kodissa, viimeisillä hetkillään ja tehdä heidän olonsa mahdollisimman mukavaksi.

Anne-Mari Laine avustaa ikäihmistä ruokailussa.

Teksti ja kuvat: Johanna Sell