Palvelemme kesäaikaan osin rajoitetuin aukioloajoin.

Katso poikkeusaukioloajat täältä.
Lapset ja luonto

Neuropsykiatriset vaikeudet eri ikäkausina

ADHD:n piirteet eri ikäkausina

Pienen lapsen tarkkaavaisuus siirtyy herkästi ärsykkeestä toiseen ja lyhytjänteinen toiminta on hyvin luonnollista. Uhmaiässä lapsi testaa kiukunpuuskilla rajoja, jotka voivat koetella vanhempien kärsivällisyyttä. Halua toimia itsenäisesti on usein enemmän, kuin todellisia kykyjä toiminnoista suoriutumiseen, mikä aiheuttaa pettymystä ja turhautumista. Tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen säätelyn kehittyminen pohjautuu niin lapsen omaan biologiseen kypsymiseen kuin myös ympäristön vuorovaikutuskokemuksiin. Aikuisen apu tunteiden käsittelyssä, sääntöjen oppimisessa, ympäristön tutkimisessa, toimintoihin keskittymisessä ja uusien taitojen opettelussa on tärkeä pohja lapsen käyttäytymisen säätelytaitojen kehittymiselle.

Leikki-ikäisen lapsen luontaisen vilkkauden ja lyhytjänteisyyden vuoksi päiväkoti-iässä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmiin liittyvien poikkeavien oireiden erottaminen voi olla vaikeaa. Lisäksi lapsella voi olla pulmia aistitiedon käsittelyssä ja aistisäätelyssä, joiden varhainen tunnistaminen ja tuen saaminen on tärkeää. Jos arjen haasteet ovat merkittävät ja lapsen toimintakyvyn haasteet ovat suuret, on aiheellista hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Tukea on tärkeä saada mahdollisimman varhain, kun lapsen käyttäytyminen aiheuttaa huolta. Tutkimuksiin voi hakeutua esimerkiksi neuvolan, perheneuvolan tai oman alueen perusterveydenhuollon kautta. On erittäin tärkeää, että tukitoimet aloitetaan heti, jos lapsella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia.

Lisätietoa

ADHD:n tunnistaminen ja diagnosointi ennen kouluikää - Käypä hoito -suositus

Lähde:

Paluu etusivulle 

On tavallista, että adhd-diagnoosi tarkentuu kouluikää lähestyessä tai kouluiässä, eli siinä kohtaa, kun tarkkaavuuden vaatimukset kasvavat tai sen puutteeseen aletaan kiinnittää tarkempaa huomiota. Kouluiässä lapsen käyttäytymisen hallinta on jo kehittyneempää ja kognitiivinen toiminta tavoitteellisempaa. Lapsi keskittyy jo pidemmän aikaa leikkiin tai tehtäviin ja hän osoittaa parempaa pitkäjänteisyyttä toiminnoissa. Yksilölliset erot niin taitojen kypsymisen kuin eri temperamenttipiirteiden eroavaisuuksien mukaankin ovat kuitenkin huimat. Joillakin lapsilla käyttäytymisen säätely on tavallista haastavampaa. 

Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä omiin ajatuksiin vaipumisena, huolimattomuusvirheinä ja tavaroiden unohteluna, ajanhallinnan vaikeuksina tai myöhemmin tehdä toissijaisia asioita tärkeän tehtävän sijaan. Myöhästely, häiriöherkkyys ja vaikeudet annettujen tehtävien aloittamisessa ja loppuun tekemisessä ovat yleisiä. Impulsiivisuus voi näyttäytyä kyvyttömyytenä odottaa vuoroaan peleissä, leikeissä tai keskustelussa tai vaikeuksina kaverisuhteissa. Nopeat ja voimakkaat tunnereaktiot ovat tavallisia.

Yliaktiivinen lapsi on kokoajan liikkeessä. Hänen on vaikea istua paikallaan tai tehdä mitään rauhallisesti. Tehtäviä tehdessä häntä leimaa motorinen liikehdintä, hän usein naputtelee käsillään, kiemurtelee istuessaan tai puhuu lähes taukoamatta. Impulsiivisuus lapsen toiminnassa näkyy siten, että hän vastailee kesken kysymysten, hänen on vaikea odottaa vuoroaan tai hän keskeyttää kokoajan muita ja voi vaikuttaa tunkeilevalta. Lapsella on usein vaikeutta myös omien tunteiden säätelyssä. Oirekuva voi kuitenkin vaihdella ja ilmetä eri lapsilla eri tavoin. Lapsella voi olla myös aistitiedon käsittelyn ja aistisäätelyn pulmaa näkyen esimerkiksi motoriikan kömpelyytenä, aistiyli- tai aliherkkyyksinä sekä aistimushakuisuutena.

Oireita ei välttämättä ilmene lainkaan rauhallisessa ympäristössä, mielenkiintoisen tekemisen parissa ja vireystilan säätelyä tukevan liikuskelun ollessa mahdollista. Alisuoriutuminen koulunkäynnissä on tavallista.  Motivaatio vaikuttaa erityisesti keskittymiskykyyn. Ajoittain voi esiintyä myös ylikeskittymistä eli paneutumista kiinnostavaan asiaan siten, että ajan- ja tilannetaju häviää. 

Lisätietoa

Lähde:

Paluu etusivulle 

ADHD muuttaa muotoaan iän myötä. Erityisesti motorinen ylivilkkaus saattaa vähentyä murrosiässä. Käytännössä nuoren ADHD näkyy yleensä tarkkaavaisuus ja keskittymisvaikeuksina, vaikeuksina itsekontrollissa, välinpitämättömyytenä, uhmakkaana ja aggressiivisena käytöksenä tai sosiaalisina ongelmina vanhempien, opettajien ja kavereiden kanssa. ADHD-oireinen nuori saattaa myös alisuoriutua koulussa ja opiskeluissa, myöhästelee ja unohtelee, huone ja koulureppu ovat epäsiistit sekä hänellä on useita keskeneräisiä tehtäviä ja töitä, joista oikein mitään ei tule tehtyä kunnolla. Kaikki tämä saattaa aiheuttaa nuoressa erilaisuuden tunnetta, sosiaalista arkuutta ja itsetunto-ongelmia.

Välitöntä mielihyvää ja voimakkaita tunnekokemuksia hakeva käyttäytyminen on tyypillistä nuorille. ADHD saattaa korostaa tätä käyttäytymistä. ADHD-oireiset nuoret voivat herkemmin kokeilla esimerkiksi päihteitä tai he voivat joutua useammin tapaturmiin elämyshakuisuutensa vuoksi. Diagnoosin alle ei kuitenkaan tule lakaista kaikkia tarkoituksellisia hölmöilyjä. Erityisesti murrosiässä kaveriporukalla on merkittävä rooli sen suhteen miten paljon nuori lähtee testaamaan rajojaan. Harrastukset ja hyvä kaveripiiri auttavat kanavoimaan ADHD-oireisen nuoren tunteiden kuohuntaa ja energiaa positiivisella tavalla

Lisätietoa

Lähde:

 

Paluu etusivulle 

Autismikirjon piirteet eri ikäkausina

Autismin ydinpiirteet näkyvät hyvin yksilöllisesti. Ydinpiirteitä voidaan nähdä varhain jo ennen yhdenvuoden ikää. Usein lapsen käytöksessä kiinnitetään huomiota puuttuvaan katsekontaktiin, erilaiseen aistien toimintaan, viivästyneeseen kielenkehitykseen sekä tapaan olla muiden kanssa. Lapsella voi olla erilainen tapa reagoida nimeensä, vastata toisten kommunikaatio yrityksiin tai tunnistaa tai ilmaista tunteita. Lapsi voi olla omiin leikkeihinsä vetäytyvä, aistiherkkä ja helposti ärsyyntyvä. Tarve tutuille ja toistuville rutiineille korostuu. Muutokset arjessa ja päiväkodissa voivat olla hankalia ja näyttäytyä haastavana käytöksenä. Syömisessä, pukeutumisessa ja omien tarpeiden ilmaisemisessa voi olla hankaluutta. On kuitenkin huomioitava, että usein kaikkien leikki-ikäisten lasten käytös on luontaisesti omaehtoista ja lyhytjänteistä sekä tunteiden säätelyn kehitys ja toiminnan ohjauksen taidot ovat vielä keskeneräisiä.

Varhaislapsuudessa aikuisten tuki on ensiarvoisen tärkeää kaikille lapsille, mutta korostuu niiden lasten kohdalla, joilla on autismia. Aikuinen ohjaa ja opettaa lasta säätelemään omaa käyttäytymistään, rakentaa lapselle sopivan struktuurin, tukee kommunikaatio ja vuorovaikutustaitojen sekä omantoiminnan kehittymistä. Aikuisen tehtävänä on kiinittää huomiota lapsen ympäristöön ja säädellä sitä niin, että lapsella on hänelle sopiva määrä kuormittaviatekijöitä ympärillään.

Lisätietoa

Lähde: 

Paluu etusivulle 

Kouluikäisillä autismikirjon häiriön mahdollisuus on syytä pitää mielessä silloin, kun lapsen ja nuoren toimintakyvyssä on huomattavia puutteita, eikä koulu tai kodin arki solju sujuvasti toistuvien ristiriitojen, väärinymmärrysten, raivokohtauksien, pelkojen, jumiutumisen, merkittävästi kapeutuneen ruokavalion tai mielenkiinnon kohteisiin uppoamisen vuoksi. Myös liitännäisoireet, kuten aistisäätelyn vaikeudet, voivat heikentää lapsen toimintakykyä. Esimerkiksi kouluympäristön äänet ja valaistus voivat merkittävästi kuormittaa joitakin lapsia ja nuoria. 

Autismikirjolla olevalla kouluikäisellä lapsella on yksilöllinen tapa oppia asioita. Hänellä voi olla epätasainen kykyprofiili, eli se miten hänen taitonsa näkyvät on vaihtelevaa. Hän voi olla erittain taitava toisessa asiassa, ja taas toiset asiat tai oppiaineet voivat olla hankalia. Tarvitaan siis luovuutta kohtaamiseen ja opettamiseen, jotta löytyy jokaiselle lapselle se sopivin tapa oppia. Usein oppiminen tapahtuu visuaalisesti eli näköaistin kautta. Kuitenkin suurin osa autismikirjolla olevista hyötyy mahdollisimman monikanavaisista opetus- ja ohjaustavoista.

Osa oppilaista, joilla on autismi hyötyvät enemmän pienryhmässä tapahtuvasta opetuksesta kuin suuressa ryhmässä opiskelusta. On silti ehdottoman tärkeää, että myös pienryhmässä opiskeleva oppilas saa olla aktiivisena osallistujana kouluyhteisössä.

Lapsen kasvaessa varhaismurrosikään alakoulun loppuvaiheessa tunteiden säätelyn ongelmat voivat lisääntyä, samoin ongelmat ikätovereiden kanssa. Varhaisnuori, jolla on autisminkirjon piirteitä, ei aina pysy ”joukon mukana” muiden samanikäisten kiinnostuessa esimerkiksi nuorisokulttuurista tai seksuaalisuudesta. 

Lieväasteinenkin oirehdinta voi merkittävästi hankaloittaa kouluympäristössä ja vapaa-ajalla toimimista ja toisaalta melko pienillä toimenpiteillä ja järjestelyillä voidaan merkittävästi edistää lapsen tai nuoren koulupolun ja kehityksen sujumista. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta arjen vaikeuksien ja hallinnan ja sosiaalisten ongelmien kasaantuminen voidaan estää ja sopivalla ohjauksella ja kuntoutuksella voidaan tukea itsenäistymistä ja myöhemmin työelämään sijoittumista. Lapsen ja nuoren koulupolun sujuvoittamisessa vanhemmilla ja opettajilla sekä muilla koulun aikuisilla on keskeinen rooli. Monet autismikirjon lapset ja nuoret oppivat aikuisikään mennessä kompensoimaan jossain määrin toimintakyvyn vaikeuksiaan. 

Lisätietoa

  • Autismikirjon lapsi kouluiässä -oppaassa kerrotaan autismikirjoon liittyvistä erityispiirteistä, miten ne näkyvät lapsen käyttäytymisessä ja miten voit ottaa ne huomioon hänen kanssaan koulussa, iltapäivätoiminnassa ja harrastuksissa.

Lähteet

Paluu etusivulle 

Autismikirjolla olevalle nuorelle itsenäistyminen on usein haastavampaa ikätovereihin nähden. Siirtyminen kohti aikuisuutta on iso elämänmuutos ja moni nuori tarvitsee tässä vaiheessa erityistä tukea ja ohjausta. Uuden elämäntilanteen ja tulevan muutoksen suunnittelu olisikin tärkeää aloittaa hyvissä ajoin. Itsenäistymistä on tärkeää suunnitella jokaisen nuoren henkilökohtaisten valmiuksien sekä toiveiden pohjalta.

Myös murrosikä tuo uusia haasteita autismikirjolla olevalle nuorelle. Hän voi olla valmistautumattomampi kohtaamaan itsenäistymiseen liittyvät haasteet kuin ikätoverinsa ja prosessi voi olla huomattavasti pitkäkestoisempi. Mielenhyvinvointiin liittyvät kysymykset aktivoituvat usein juuri tässä ikävaiheessa. Murrosiän stressitekijöiden lisääntyessä aiemmin hyvinkin sopeutuvaiselta tuntunut nuori voi kokea ahdistusta ja jopa masentua. Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisempiä kuin muilla samanikäisillä nuorilla. Stressiä lisäävät sosiaaliset vaatimukset koulussa, vertaispaineet, lisääntynyt sosiaalinen tietoisuus ja tulevaisuuden pelot. Myös nuoren oma tapa ajatella ja hahmottaa asioita kehittyy murrosiässä. Hän huomaa ja pystyy nimeämään omat autismiin liittyvät piirteensä helpommin.

Murrosiässä sosiaaliset suhteet ovat nuorelle jolla on autismikirjoa yhtä merkityksellisiä kuin muillekin nuorille. Niiden kautta nuori saa kokemusta omien tunteidensa hallinnasta ja muiden tunteisiin vastaamisesta sekä yhteistyöstä ja ongelmanratkaisusta.

Autismikirjolla olevan nuoren toiminnanohjaus kehittyy usein hitaammin kuin neurotyypillisillä ikätovereilla, mikä lisää usein koulussa ja opinnoissa esille tulevia haasteita. Vaikeuksia tuottavat etenkin toiminnan jäsentäminen ja aloittaminen sekä työmuisti ja joustavuus. Nuoren kehossa tapahtuvat fyysiset muutokset saavat kehon tuntumaan ja näyttämään erilaiselta ja vieraalta. Myös henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen saattaa olla haastavaa osalle nuorista. Nuori ei ehkä ymmärrä hygieniasta huolehtimisen merkitystä sosiaalisen hyväksynnän kannalta tai sen esteenä voi olla aistiherkkyyksiä ja toiminnanohjauksen haasteita.

Lisätietoa

  • Autismikirjo ja nuoruusikä -oppaassa kerrotaan autismikirjoon liittyvistä erityispiirteistä ja siitä, miten ne näkyvät autismikirjolla olevan nuoren käyttäytymisessä hänen tullessaan ikävaiheeseen, johon liittyy useita muutoksia.
  • Askel aikuisuuteen -verkkosivusto on suunniteltu tieto- ja materiaalipankiksi autismikirjon nuorten siirtymävaiheiden tueksi. Olemme koonneet sivustolle monipuolista sisältöä jatko-opintoihin ja itsenäistymiseen liittyen. Löydät sivustolta tietoa, kokemuskirjoituksia ja –videoita, pelillisiä harjoituksia, ladattavia materiaaleja sekä linkkejä muille hyödyllisille sivustoille.

Lähde:

Paluu etusivulle 

Nykimisoireet ja Touretten piirteet lapsuudessa ja nuoruudessa

Lievät nykimisoireet (tic-oireet) ovat kouluikäisillä tavallisia. Tilapäisiä tic-oireita on kuvattu esiintyvän jopa 20 %:lla lapsista. Niin ohimenevät nykimisoireet kuin ensimmäiset merkit Touretten oireyhtymästä alkavat yleensä 4-6 vuoden iässä. Ensimmäiset oireet ovat useimmiten motorisia tic-oireita, kuten yksinkertaisia silmänliikkeitä tai räpytyksiä, nenän vääntelyä tai irvistelyä.

Touretten oireyhtymässä oireet etenevät yleensä kasvoista kaulalle sekä ylävartalosta alavartaloon, ja voivat monimuotoistua ajan myötä. Äänelliset tic-oireet alkavat noin 1-2 vuoden kuluttua motoristen oireiden alkamisesta useimmiten yksinkertaisina niiskutuksina, yskähdyksinä tai tavuina ja voivat monimuotoistua myös sanoiksi tai lauseiksi. Myös kaikupuhetta ja toistopuhetta voi esiintyä. Pakonomaista kiroilua esiintyy jossain vaiheessa elämää noin viidenneksellä Tourette-potilaista, ja se alkaa useita vuosia muiden tic-oireiden jälkeen, keskimäärin 11-vuotiaana.

Tic-oireiden voimakkuus ja vaikeus vaihtelevat kausittain. Väsymys, stressi ja ahdistus ovat yhteydessä tic-oireisiin, joten oireiden vaikeutuessa tulee kiinnittää huomiota lapsen tai nuoren mahdollisiin kuormittaviin tekijöihin. Oireet ovat vaikeimmillaan yleensä 10-12-vuotiailla. Myöhemmin nuoruusiässä oireet kuitenkin suurimalla osalla lievenevät ja vähenevät. Neljällä viidestä tic-oireet vähenevät tai loppuvat kokonaan nuoruusvuosien aikana niin, ettei niistä ole enää haittaa. Lapsuuden tic-oireiden perusteella ei voida tietää, kenen tic-oireet jatkuvat aikuisena.

Lähteet

 

Paluu etusivulle