Palvelemme kesäaikaan osin rajoitetuin aukioloajoin.
Katso poikkeusaukioloajat täältä.
Elimistössämme tapahtuu lukuisia muutoksia ikääntymisen myötä. Muutoksia tapahtuu muun muassa kehon koostumuksessa, aivoissa, luustossa ja hengitys- ja verenkiertoelimistössä. Näiden ikääntymisen myötä tapahtuvien fyysisten muutosten eteneminen on yksilöllistä, ja muutosten etenemiseen voidaan osittain vaikuttaa omilla elintavoilla.
Tältä sivulta löydät tietoa ikääntymisen myötä elimistön rakenteessa ja toiminnassa tapahtuvista muutoksista. Sivulla käsitellään normaaleja ikääntymiseen liittyviä muutoksia, jotka eivät johdu sairauksista.
Ihmisen aivot alkavat hiljalleen rapistua noin 30 ikävuoden jälkeen. Aivojen hermosolujen ja niiden välisten yhteyksien määrä vähenee, minkä seurauksena aivojen tilavuus ja paino pienenevät. Aivojen kuvantamisessa muutokset näkyvät esimerkiksi aivojen pinnallisten uurteiden suurentumisena sekä valkean aineen muutoksina. Valkean aineen muutokset liittyvät usein iän myötä tapahtuviin aivojen verisuonten muutoksiin.
Hermosolujen määrän vähenemistä tapahtuu kaikkialla aivoissa, mutta eniten aivojen etuosissa. Käytännössä muutokset saattavat näkyä ajattelun hidastumisena ja monimutkaisemman prosessoinnin heikentymisenä. Myös uuden opettelu voi viedä enemmän aikaa kuin nuorempana, ja työmuisti eli lyhytkestoinen muisti saattaa heikentyä.
Ikääntymiseen liittyvien rakenteellisten muutosten näkyminen muisti- ja ajattelutoiminnoissa on kuitenkin hyvin yksilöllistä, eikä kaikilla aivojen rakenteelliset muutokset näy juurikaan muisti- ja ajattelutoiminnoissa. Terveessä ikääntymisessä opitut tiedot tai taidot eivät häviä, eivätkä tiedonkäsittelytoiminnot heikkene laajasti.
Omaa aivoterveyttä voi edistää, ja tähän löytyy vinkkejä Seniorin aivoterveys ja muisti -sivulta.
Verenkiertoelimistöön kuuluu sydän, valtimot, laskimot ja hiussuonet. Verenkiertoelimistön tärkeitä tehtäviä ovat muun muassa hapen ja ravinteiden kuljettaminen soluille, elimistön lämmönsäätelystä huolehtiminen sekä hiilidioksidin poistaminen elimistöstä.
Ikääntymisen myötä sydämen paino kasvaa hieman, mikä johtuu suurelta osin sydämen seinämien paksuuntumisesta. Lisäksi sydämen rakenne haurastuu ja sen joustavuus vähenee. Sydämen kyky rentoutua lepovaiheessa voi heikentyä, mikä lisää sydämen rasitusta ja vaikuttaa lisäksi sydämen omaan hapensaantiin. Myös sydämen maksimaalinen pumppauskyky heikkenee. Ikääntymiseen liittyvien muutosten seurauksena riski rytmihäiriöille kasvaa.
Myös verisuonten seinämät jäykistyvät ja paksuuntuvat ikääntymisen myötä. Verisuonet joutuvat siten kovemmalle rasitukselle, mikä altistaa suonen sisäpinnan haitallisille muutoksille, kuten tulehdukselle.
Verenpaineessa sydämeen ja verenkiertoelimistöön kohdistuvat muutokset näkyvät muun muassa alapaineen eli diastolisen verenpaineen madaltumisena ja yläpaineen eli systolisen verenpaineen nousuna. Liikunnan aikana sykkeen nouseminen voi hidastua, eikä yhtä korkeaa sykettä ole saavutettavissa kuin nuorempana. Vanhenemisen myötä verenpaineen muutosta aistivien hermopäätteiden toiminta voi heikentyä, mikä näkyy esimerkiksi huimauksena seisomaan noustessa.
Verenkiertoelimistössä ikääntymiseen liittyvät muutokset tapahtuvat hitaasti ja ne ovat yksilöllisiä. Muutokset vaikuttavat osaltaan fyysisen suorituskyvyn laskuun. Näiden muutosten etenemistä voidaan kuitenkin osittain hidastaa tai estää omilla elintavoilla, kuten terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja tupakoimattomuudella.
Sydämen ja verenkiertoelimistön iän myötä tapahtuvista muutoksista löytyy lisätietoa Sydänliiton sivuilta.
Sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan voit tutustua tarkemmin Terveyskylän Sydänsairauksien talossa ja Verisuonitalossa.
Hengityselimistö rakentuu keuhkoista, suun, nenän ja nielun alueista sekä hengitykseen käytettävistä lihaksista, kuten palleasta. Sisäänhengityksen yhteydessä happea kulkeutuu hengitysteitä pitkin keuhkorakkuloihin, joissa happea sitoutuu vereen. Uloshengityksen yhteydessä puolestaan elimistöstä poistetaan hiilidioksidia samaa reittiä pitkin. Hengityselimistön toiminta on tahdosta riippumatonta eli sen toimintaa ohjaa autonominen hermosto.
Hengityselimistössä ikääntymiseen liittyviä muutoksia alkaa ilmetä jo suunnilleen 25 ikävuoden jälkeen ja muutokset etenevät asteittaisesti ajan kuluessa. Ikääntymisen seurauksena rintakehä jäykistyy, hengityslihasten voima heikkenee ja keuhkokudoksen joustavuus vähenee. Keuhkorakkuloiden pinta-ala pienenee, mutta keuhkojen kokonaistilavuus pysyy samana. Keuhkojen hiussuonitus myös vähenee, mikä heikentää keuhkoissa tapahtuvaa ilmanvaihtoa.
Ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä keuhkojen kyky lisätä ilman kuljetusta keuhkoihin ja niistä ulos rasituksen aikana on heikentynyttä. Muutokset laskevat fyysistä suorituskykyä ja ne heikentävät osaltaan myös kestävyyskuntoa. Ikääntymiseen liittyviä muutoksia voidaan kuitenkin osittain estää tai hidastaa omilla elintavoilla, kuten terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja tupakoimattomuudella. Jos tupakoit, mutta haluaisit lopettaa, löydät tietoa tupakoinnin lopettamisesta Terveyskirjastosta.
Ikääntymisen myötä rasvamassan määrä kasvaa kehossa noin 60–80 ikävuoteen asti, minkä jälkeen rasvamassan määrä kääntyy tyypillisesti laskuun. Lisäksi rasvan jakautuminen kehon sisällä usein muuttuu. Ihonalaista rasvaa kertyy enemmän keskivartaloon kuin raajoihin, ja ihonalaisen rasvan määrä pienenee erityisesti kasvojen alueella, kädenselissä, jalkaterissä ja säärissä. Sisäelinten ja lihasten ympärille kerääntyneen rasvan määrä kasvaa suhteessa ihonalaiseen rasvaan.
Rasvamassan määrän kasvaminen voi johtaa muutoksiin elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa, mikä näkyy esimerkiksi kohonneina kolesteroliarvoina. Suuri rasvakudoksen määrä lisää matala-asteista tulehdusta elimistössä, ja lisää riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Kehon koostumukseen voidaan vaikuttaa lihasvoimaharjoittelulla ja suositusten mukaisella ravitsemuksella.
Lihasmassa heikkenee vähitellen iän myötä. Lihaskudoksen määrä vähenee kehossa, ja hävinnyt lihaskudos korvautuu osittain rasvakudoksella. Muutosten takia liikkuminen on kuormittavampaa kuin nuorempana.
Lihasmassan vähenemiseen vaikuttaa muun muassa lihassolujen lukumäärän pieneneminen, hormonitasojen lasku, kehon rasvan määrän kasvamiseen liittyvä insuliiniresistenssi sekä muutokset elintavoissa, kuten liikunnan väheneminen ja ruokailutottumukset.
Iän myötä myös lihasten voimantuottonopeus ja räjähtävä nopeus hidastuvat. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että iän myötä ei pääse hyppäämään yhtä korkealle kuin nuorempana. Ikääntymisen myötä liikkumisen maksimaalinen nopeus vaikuttaa hidastuvan eli esimerkiksi juoksunopeus hidastuu.
Lihasmassan ja lihasvoiman väheneminen nopeuttavat liikkumiskyvyn heikkenemistä, suurentavat kaatumisriskiä ja heikentävät toimintakykyä. Lihasvoiman heikkeneminen altistaa myös ruston epänormaalille kuormitukselle. Hyvä lihasvoima puolestaan suojaa toimintakyvyn vajauksilta. Lihasmassaa- ja lihasvoimaa voidaan ylläpitää ja kasvattaa säännöllisellä lihasvoimaharjoittelulla sekä suositusten mukaisella ravitsemuksella.
Ikääntymisen myötä luun määrä elimistössä tyypillisesti vähenee ja luun rakenne heikkenee. Pitkissä luissa luun sisäpinta haurastuu. Muutoksia voi esiintyä 35–40 ikävuodesta alkaen, ja muutokset vaikuttavat olevan naisilla suurempia kuin miehillä. Naisilla vaihdevuosiin liittyvän estrogeenihormonin tuotannon väheneminen on yhteydessä luuston muutoksiin.
Osa selkärangan nikamavälilevyistä voi puristua kokoon, minkä lisäksi myös nikamissa luun määrä vähenee ja niveliä tukevat nivelsiteet hieman löystyvät. Nämä muutokset aiheuttavat pituuden vähenemistä, joka etenee naisilla nopeammin kuin miehillä. Rakenteellisten muutosten lisäksi pituuden menetykseen vaikuttaa myös asennon ja ryhdin muutokset, joihin voidaan vaikuttaa säännöllisellä liikuntaharjoittelulla.
Nivelissä ja rustoissa ikääntymiseen liittyviä muutoksia voi esiintyä keski-iästä eteenpäin. Ikääntymisen myötä nivelet jäykistyvät ja ovat vähemmän joustavia, mikä aiheuttaa liikkumisen vaikeutumista. Rustojen pinta hieman kuluu, ohenee ja kalkkiutuu, ja joskus luutuu. Tämä saattaa johtaa rustonalaisen luun kuormituksen lisääntymiseen, mikä suurentaa riskiä nivelen rappeumalle. Vauriot rustossa parantuvat hitaammin kuin nuorempana. Lisäksi ruston kyky palautua kuormituksesta heikkenee.
Luuston kunnosta voidaan huolehtia muun muassa suositusten mukaisella ravitsemuksella ja säännöllisellä liikuntaharjoittelulla. Lihasvoimaa ylläpitämällä voidaan osittain välttää rustoihin kohdistuvaa epänormaalia kuormitusta.
Ikääntymiseen liittyvien muutosten määrä ihossa lisääntyy tyypillisesti 70 ikävuoden jälkeen. Ikääntyessä ihon rakenne ja ulkonäkö muuttuvat. Iho ohenee ja rypistyy ja sen joustavuus heikkenee. Iho myös kuivuu herkemmin johtuen ihon pintakerroksen rasvojen määrän vähenemisestä.
Iho vaurioituu herkemmin ja haavojen paraneminen hidastuu. Ihoon kulkeutuvat pienet verisuonet, hiussuonet, rikkoutuvat ikääntymisen myötä herkemmin, minkä seurauksena mustelmia tulee helpommin pienistäkin iskuista. Lisäksi ihon hermopäätteiden määrä vähenee, minkä seurauksena sormenpäiden tunto voi olla heikompaa kuin nuorempana.
Myös ihon toiminta heikkenee ikääntymisen seurauksena. Iän myötä hikoilu ei ole yhtä tehokasta kuin nuorempana, sillä osa hikirauhasista surkastuu. Tämän takia myös kuuman sieto heikkenee. Lisäksi ihon puolustuskyky erilaisia taudinaiheuttajia vastaan heikkenee.
Ikääntymiseen liittyviä muutoksia ihossa voi hidastaa suojautumalla auringon UV-säteiltä ja terveellisillä elämäntavoilla, joihin sisältyy säännöllinen liikunta, suolan käytön rajoittaminen, riittävä yöuni ja tupakoimattomuus.
Lisätietoa ihon rakenteesta ja muutoksista ikääntyessä löytyy Terveyskirjastosta.