Yksilökeskeisyydestä kohti yhteisöllisyyttä – mitä annettavaa juuri sinulla olisi?

Keski-Suomen hyvinvointialueen psykologi, psykoterapeutti Satu Korhonen kertoo sadun siitä, miten mielenterveyskriisi saatiin ratkaistua ja kutsuu sinut mukaan tekemään isoa yhteiskunnallista muutosta yksilökeskeisyydestä kohti yhteisöllisyyttä. 

Olipa kerran kaukana pohjoisessa kansa, joka oli kokenut vilua ja nälkää, sotia ja lama-aikoja. Sukupolvesta toiseen siirtyi taakkoja, jotka olivat edeltäville sukupolville liian suuria kannettavaksi yksin. Yksin yritettiin pärjätä ja sinnitellä, sillä kuuluisalla sisulla läpi harmaan kiven. Jos mieliala alkoi synkistyä tai päässä pyörivä huolien mylly ei suostunut pysähtymään, niin ehkä hiukan päihtyneenä siitä saattoi kaverille avautua tai jotkut hullunrohkeat jopa ammattilaiselle. 

Kävipä sitten eräänä päivänä, että maailmaa kiersi kulkutauti, tuli uusia sotia, energiakriisejä, ilmastonmuutosta, vastakkainasetteluja ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksia. Uutisissa kerrottiin nuorten pahoinvoinnista ja uupumuksesta, mielenterveyskriisistä, ihmisten yksinäisyydestä, taloudellisesta ahdingosta, työttömyydestä ja työelämän kovista suorituspaineista. Yhä useampi katsoi aamulla peiliin ja ihmetteli, onko minussa joku vikana, kun en meinaa jaksaa?  

Ison mäen päällä pidettiin kokous, jossa ehdotettiin ratkaisuksi kaikille omaa terapiaa. Mäen päälle eksynyt puutarhuri kuuli tämän ja esitti viattomana kysymyksen: ”Eikö kannattaisi ravita myös maaperää, jossa kasvit kasvavat? Jos emme hoida juurisyitä, kasvi nuupahtaa pian uudelleen. Se jos mikä on kallista.”  

Ajatus oli kieltämättä hyvä, mutta tuntui käytännössä mahdottomalle toteuttaa. Miten muka voisimme suunnata hoitoa yksilön lisäksi myös oireilua ylläpitäviin ja tuottaviin rakenteisiin?  

Päätettiin järjestää jokaisessa kylässä nuotiopiiri, jotta parviäly voisi luoda parempia ideoita kuin yhden ihmisen mieli.   

Yhdessä istuessa ideoita alkoi virtaamaan.  

Eräs aikoi puhua nuorelleen, että ihmisen arvo ei ole kiinni suorituksista. Toinen suunnitteli, että tervehtii tänään yksin elävää naapuriaan ja tarjoaa apuaan. Isot pomot päättivät luoda työpaikkoja ja kouluja, joissa ihmisen on hyvä olla. Kyläyhdistys aikoi rakentaa talon, jossa voisi tutustua uusiin ihmisiin ja harrastaa. Henkisen huoltovarmuuden väki suunnitteli työpajoja, joissa opetellaan yhdessä olemaan läsnä tunteille. Muusikot lupasivat pitää konsertteja ja taiteilijat luoda ympäristöön kauneutta. Ihmisiä ympäröivät puut ja kasvit, puhdas ilma ja järvi muistuttivat luonnon tarjoamasta lohdutuksesta ja mielen virkistyksestä.  

Ja niin tämä uusi hyvinvointialue alkoi syntyä: yhdessä ja yhteyttä luoden.  

Jotta tämä ei jäisi vain saduksi, niin kutsun sinut mukaan ideoimaan! Mitä annettavaa juuri sinulla olisi? Kerro ideastasi somessa aihetunnisteella #yhteinenhyvaks !

Nyt on aika tehdä iso yhteiskunnallinen muutos yksilökeskeisyydestä kohti yhteisöllisyyttä. 
 

Terveisin,
Satu Korhonen
psykologi, perhe- ja pariterapian psykoterapeutti
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma