Hyppää pääsisältöön
Lapsi leikkimässä leluilla.

Blogikirjoitus

Vaihtuvuudesta vahvistamiseen – lastensuojelutyön tukirakenteet kaipaavat kokonaisvaltaista uudistusta

5.10.2022

Lastensuojelun viranomaistyö siirtyy kunnilta Keski-Suomen hyvinvointialueelle vuoden 2023 alussa. Osana tulevan hyvinvointialueen valmistelutyötä lastensuojelun ammattilaiset ovat päässeet tuomaan esiin näkemyksiään siitä, millaiset työn tuen rakenteet tukisivat aidosti lastensuojelun vaativaa viranomaistyötä. Lastensuojelun uudistaminen vaatii kokonaisvaltaista muutosta työn tekemisen olosuhteisiin, ja tämän saavuttaminen tarkoittaa siitä, että lastensuojelussa työn tuen rakenteiden tulee toteutua monipuolisesti, jotta niillä on todellista vaikutusta työntekijöiden pysyvyyteen ja jaksamiseen.

Palkka keskeisenä pitovoimatekijänä

Yhtenä tärkeimmistä työhyvinvointiin ja työhön sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä on lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden palkka suhteessa koulutustasoon ja työn haastavuuteen. Hyvinvointialueella on varmistettava, että palkkojen harmonisoinnin myötä työntekijät saavat työstä korvauksen, joka vastaa työn vaativuutta ja vastuuta. Ilman palkkatason korjausta muut työn tuen rakenteet eivät tule ainakaan pitkällä aikavälillä vaikuttamaan työntekijöiden pysyvyyteen.

Lähiesihenkilötyön tulee olla riittävästi resursoitu

Työntekijöille yksi merkittävimmistä työn tuen rakenteista on lähiesihenkilötyön tuen saatavuus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtehtävät sisältävät suurta julkisen vallan käyttöä, joka tarkoittaa myös mahdollisuutta puuttua asiakkaiden perusoikeuksiin. Kun tähän lisätään vielä henkilökohtainen virkavastuu, paineen alla työskentely ja emotionaalisesti kuormittavat asiakastilanteet, tarvitsevat työntekijät tiiviin ja riittävästi resursoidun lähiesihenkilön tuen. Työntekijät kaipaavat lähiesihenkilöltä fyysistä läsnäoloa, osaamista ja aikaa. Hyvinvointialueelle siirryttäessä on tärkeää varmistaa, että esihenkilöitä on riittävästi, heillä on riittävä substanssiosaaminen, esihenkilön vastuualueet eivät ole liian laajoja ja että yhdellä lähiesihenkilöllä ei ole vastuullaan liikaa työntekijöitä. Lisäksi lähiesihenkilöt tarvitsevat vahvan ja monipuolisen tuen omalle työlleen. Myös lähiesihenkilöiden tulee saada tekemästään hyvin vaativasta ja vastuullisesta työstä asianmukainen korvaus. Näin turvataan lähiesihenkilöiden pysyvyys ja vaikutetaan sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen.

Systeeminen toimintamalli osana hyvinvointialueen rakenteita

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on koordinoinut lastensuojelun systeemistä toimintamallia vuodesta 2017. Yksi systeemisen toimintamallin keskeisimmistä tavoitteista on ollut vahvistaa tiimityön kautta työntekijöiden tuen saamisen kokemusta niin, etteivät työntekijät joutuisi tekemään vaativaa työtä liian yksin. Systeeminen työskentely tarkoittaa sitä, että työtä tehdään entistä vahvemmin monitoimijaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Systeemisessä työotteessa kiinnitetään erityistä huomioita asioiden taustalla vaikuttaviin juurisyihin, perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä suhteen rakentamiseen asiakkaan ja työntekijän välillä.

Tulevalle hyvinvointialueelle suunniteltu aluejako, yhdistettynä systeemisen toimintamallin juurruttamiseen, voisi olla toimiva ratkaisu kollegiaalisen tuen lisääntymiseen. On tärkeää kuitenkin huomioida, että lastensuojelun sosiaalityötä tehdään paikallisesti, lähikontaktissa ja erilaisten paikallisten verkostojen kuten koulujen, päiväkotien ja muiden palveluiden tuntemus on työssä välttämätöntä.

Urapolkumalli osaksi lastensuojelun uudistamista

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos on vuonna 2020 julkaissut ehdotuksen sosiaalityön urapolkumallista. Ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että lastensuojelun sosiaalityössä tulisi tukea vahvemmin työntekijöiden urapolkua lastensuojelun sisällä ja tukea työntekijöiden kasvua vahvemmin vaativaan asiantuntijatyöhön.

Lastensuojelussa tulisikin tietoisemmin mahdollistaa työntekijöille erilaisia urapolkuja ja tarjota erilaisia lisäkoulutusmahdollisuuksia sekä monipuolisempia vastuurooleja organisaatioiden sisällä. Näistä erityistä asiantuntemusta ja vastuuta sisältävistä tehtävistä tulee maksaa erillinen korvaus. Tällä hetkellä lisätehtävistä ei joko makseta tai niistä maksettava korvaus on nimellinen.

Perehdyttämiseen tarvitaan rakenteita

Lastensuojelun työntekijävaihtuvuus on suurta, ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen ja tukeminen on pidempään työssä olleille kuormittavaa. Näissä tilanteissa sekä vaativat työtehtävät että uusien työntekijöiden perehdyttäminen kasautuu työssä pidempään olleille, eikä tätä huomioida palkkauksessa tai kokonaistyömäärässä. Uusien työntekijöiden perehdyttämiseen on ehdotettu rakennetta, jossa perehdytystä tapahtuisi organisaation eri tasoilla, eikä se jäisi ainoastaan yhden ihmisen varaan. Tämä on sekä yksittäisen työntekijän, mutta myös koko organisaation etu ja takaisi samansisältöisen ja tasalaatuisen perehdytyksen uusille työntekijöille.

Lastensuojelun sosiaalityö hyvinvointialueella

Lastensuojelun uudistaminen vaatii kokonaisvaltaista muutosta työntekemisen olosuhteissa, jolloin kaikki tuen rakenteet ovat välttämättömiä. Historiallisen muutoksen edessä on tärkeää, että kaikki osallistumme omalta osaltamme hyvinvointialueen valmisteluun, tuoden esille ajatuksiamme ja paikantaen työnteon kannalta oleellisia muutoskohtia. Valmistelutyön tulisi olla ei ainoastaan yhteensovittavaa ja integroivaa, vaan myös sosiaali- ja terveysalan työvoiman työolosuhteita uudistavaa.

Reetta Salmi, lastensuojelun kehittäjä,
lastensuojelun uudistaminen monialaisesti (LUMO) -hanke Keski-Suomi
Reeta Kosonen, erityissosiaalityöntekijä,
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, Jyväskylän kaupunki