Sosiaalityö – mikä ihana tekosyy saattaa ihmisiä yhteen

Vietämme kansainvälistä sosiaalityön päivää vuosittain 18. maaliskuuta. Ihan pienestä pippalosta ei olekaan kyse! Juhlapäivän järjestää International Federation of Social Workers, jolla on toimintaa viidellä mantereella. Juhlapäivän materiaaleja käännetään yli sadalle kielelle.

Teema vuonna 2025 on ”Strengthening Intergenerational Solidarity for Enduring Wellbeing”, mikä tarkoittaa sukupolvien välisen solidaarisuuden vahvistamista kestävän hyvinvoinnin puolesta. Teema korostaa sukupolvien välistä huolenpitoa ja kunnioitusta yhteiskuntien rakentamisessa, ympäristön säilyttämisessä ja viisauden jakamisessa. Näin tähdätään parempaan tulevaisuuteen.

Suuria sanoja, mutta kaikuvatko ne tyhjyyttään? Ja millä tavoin nämä tavoitteet kytkeytyvät sosiaalityöntekijöiden arkeen? Tästä keskustelimme kahden sosiaalityöntekijän kesken. Opintovapaalla oleva Helena työskentelee kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa maahanmuuttaneiden asiakkaiden kanssa. Arja työskentelee ikääntyneiden, kotihoidon palveluita saavien asiakkaiden kanssa. Helena kuuluu Milleniaali-sukupolveen, Arja kuuluu X-sukupolveen

Solidaarisuus on viisautta ja resilienssiä

Arja: Sosiaalityön päivän teemassa mainittu solidaarisuus herätti minussa mielikuvia poliittisesta toiminnasta ja Lech Walesasta 1980-luvulla, oman aikani lapsi kun olen. Ja tämä ajatus ei oikein ole yhdistettävissä sukupolvien välisiin suhteisiin, vai onko?

Helena: Näen niin, että sukupolvien välinen solidaarisuus voisi merkitä sitä, että aikuisikäinen sukupolvi pyrkisi vaikuttamaan kaikkiin ihmiskuntaa uhkaaviin kriiseihin. Silloin myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuudet hyvään elämään. Solidaarisuus olisi siis myötämielisyyttä heitäkin kohtaan, joita ei vielä ole olemassakaan. Vastakohtaa nykyisin vallalla olevalle tässä-ja-nyt -ajattelulle.

Arja: Tässä-ja-nyt- ajatteluun liittyy myös historiattomuutta, kärsimättömyyttä ja silkkaa ymmärtämättömyyttä. Ihan äsken tulikin erään puolueen nuorisoryhmältä aloite, että äänestämiselle pitäisi asettaa ikärajaksi 80 vuotta. Ikään kuin äänioikeus olisi asia, jonka nuoremmat sukupolvet silkkaa hyväntahtoisuuttaan ja myötämielisyyttään myöntäisivät ikääntyneille ja nyt mitta on täyttynyt! Onneksi emme ole hyväntahtoisuuden tai vapaaehtoisuuteen perustuvan solidaarisuuden varassa, onneksi meillä on oikeusvaltio.

Helena: Ymmärretäänkö viisautta ja resilienssiä, jota eletty elämä tuo tullessaan? Aiemmin ajateltiin, että toisen maailmansodan kokeneiden sukupolvi oli viimeinen, joka sellaisia kauheuksia koki. Ja nyt kuulin Ursula von der Leyenin sanovan, että Euroopassa on varauduttava sotaan. Kenties tämä ahdistava tilanne tuo nuoret ja aikuiset lähemmäksi sitä viisautta, mitä sodan kokeneilla sukupolvilla on. Heillä voi olla annettavaa meille nuoremmille näinä epävakaina aikoina.

Vallan purkamisesta planetaarisuuteen

Helena: Solidaarisuutta tarvitaan myös purkamaan olemassa olevien sukupolvien välisiä valtasuhteita.

Arja: Työssä käyvät sukupolvet saavat kukkuramitoin osallisuutta vahvistavia asioita elämäänsä. Jos täytät kaikki normit työssä käynnin, elämäntavan, itsensä toteuttamisen, sukupuolisen ilmiasun ja taloudellisen itsenäisyyden suhteen, olet asemassa, jossa sinua kuullaan ja arvostetaan.

Helena: Mutta miten suhtaudutaan lapsiin, miten ikääntyviin, miten sosiaalipalveluiden tukea tarvitseviin ihmisiin? Onko valta-aseman ulkopuolella mahdollisuutta vaikuttaa edes niihin asioihin, jotka määrittävät omaa elämää?

Arja: Harmillisen usein heistä puhutaan kuluerinä, mitoitusten kohteina tai palveluiden suurkuluttajina.

Helena: Taustalla on yltiöyksilöllinen, tehokkuutta ja yksin pärjäämistä yli kaiken arvostava eetos. Jospa pystyttäisiin hellittämään hiukan, lisäämään osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, mikä auttaisi parantamaan esimerkiksi yksinäisyyttä, millä on hurjan suuri sairastavuutta lisäävä vaikutus.

Arja: On tärkeää, että esimerkiksi ikääntyneiden kortteliklubit, päiväkeskukset ja asumispalveluissa yhteiset ruokailumahdollisuudet pidetään voimassa. Tai että lapsiperheille ja tukea tarvitseville aikuisille on tarjolla sellaisia yhteisen tekemisen mahdollisuuksia, joihin kaikilla on varaa ja jotka mielellään yhdistävät hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.

Helena: On tutkittua tietoa, että yhteisöllisyys vähentää ihmisten kulutuskeskeisyyttä ja auttaa näin ehkäisemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Yksilökeskeinen ajattelu korostaa ihmisen henkilökohtaista menestystä ja painottuu voimakkaasti materiaalisiin arvoihin.

Sosiaalityö – enemmän kuin empatiaa

Arja: Osa ihmisistä taitaa ajatella, että sosiaalityö sopii vain empaattisille ihmisille, mutta onko empatia työvälineemme? Onko asia ennemmin kuin vakuutusyhtiön mainoksessa, empatia auttaa vähän, rakenteisiin vaikuttaminen paljon? Tokihan empatiakykyä tarvitaan lähes kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa ja varsinkin asiakastyössä.

Helena: Asiakastyön lisäksi sosiaalityön opiskelu yliopistossa tuottaa vahvaa yhteiskunnallista ymmärrystä eriarvoisuuden mekanismeista ja oikeudenmukaisuudesta. Sosiaalityö nojaa ihmisoikeuksiin eli kaikkien ihmisten oikeuksiin elää ihmisarvoista elämää täällä, toisaalla ja tulevaisuudessa. Sosiaalityö on ajattelutapa, jopa aktivismia. Asiakastyössä kertyy, yhteiskunnalle tärkeää rakenteellista tietoa, jota pitää laajentaa julkisuuteen ja päättäjien tietoon.

Arja: Tutkimukset osoittavat, että osalliseksi itsensä kokeva ihminen tekee hyvinvointiaan ja parempaa tulevaisuuttaan palvelevia valintoja. Osallisuutta sisältävässä yhteiskunnassa hyvinvointierot ovat pienempiä, jolloin yhteiskunnat ovat vakaampia ja turvallisempia kaikille.

Helena: Ollaan vastavirtaa yltiöyksilöllisyydelle, tullaan asiakkaan luo, pysähdytään, kohdataan ja mietitään. Ja tuetaan yhteisöjen syntymistä, saatetaan ihmisiä yhteen!

Sosiaalityöntekijä Arja Liinamaa ja sosiaalityöntekijä Helena Mäkelä