Kotoutumista vahvalla poljennolla, myötä- ja vastamäessä

Kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa nähdään elämän koko kirjo. On mahtavia tukkalaitteita, värikkäitä mekkoja, kielen oppimisen intoa pursuvia nuoria, nappisilmiä taaperoita, vuolaita tunneilmaisuja... Huoneissa kaikuu kielten paljoutta, toisista maailmoista tulleiden ihmisten historiaa ja nykyisyyttä.

Kollega muisteli eilen lounaalla, miten pitkäaikaisen asiakasperheen kotoutumisajan päättyessä sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja saivat kutsun perheen kotiin aterioimaan. Työntekijät yrittivät kieltäytyä kunniasta, mutta kuinka he olisivat voineet? Tarjolla oli maukkaita Lähi-idän herkkuja. Ruokailun lopuksi perhe ojensi työntekijöille itse tekemänsä kiitoskortit, ja sitten pyysivät työntekijöitä asettumaan yhteiskuvaan perheen kanssa.

On meidän aulassamme myös laulettu swahilin kielellä Yksi-kaksi-kolme ja neljä -laulua yhdessä Lentävä Laulu -projektin ammattimuusikoiden kanssa. Ja tanssittukin on! Asiakas tarttui djembe-rumpuihin ja toi kappaleeseen ovelan synkooppi-rytmin.

Kuudessa vuodessa tapahtui paljon

Kaikkien näiden värien, rytmien ja tunne-elämysten lomassa me virkaihmiset teemme vakavahenkistä työtä hankaliin elämäntilanteisiin joutuneiden kotoutujien kanssa. Autamme heitä toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa, löytämään ratkaisuja raha-, ihmissuhde- ja viranomaisasiointien ongelmiin, selviytymään koulutuksen ja työllistymisen poluilla. Teemme tätä huolimatta siitä, että yhteiskunnalliset tahot tätä edistymistä yhä heikommin tukevat.

Olen työskennellyt kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa kuusi ja puoli vuotta. Melko tuoreena sosiaalityöntekijänä ammatinvaihdoksen jälkeen tulin ympäristöön, joka heti tuntui kotoisalta. Asiakkaat, työkaverit ja työn kohteena olevat ilmiöt tekivät jokaisesta päivästä mielenkiintoisen.

Viime vuosina työssä on korostunut taistelu asiakkaan edun puolesta, hallinnonalojen hitautta ja monimutkaisuutta vastaan. Aloittaessani työtä asiakkaat saivat oleskeluluvan saatuaan pian kotoutumissuunnitelma-ajat TE-toimistosta ja pian myös kurssipaikat. Viime vuosien koronan ja Ukrainan sodan Suomeen tuomien pakolaisten saapumisen jälkeen kurssit ovat ruuhkautuneet niin, että asiakkaamme joutuvat odottamaan puoli vuotta tai jopa vuoden ensimmäistä kurssipaikkaansa. Hulluimmalta tuntuu, että korkeakouluopintoja tai -tutkinnon suorittaneilla nämä odotusajat voivat olla kaikkein pisimpiä.

Yhteiskunta vaikeuttaa työllistymistä, eivät kotoutujat itse

Melkoisia ongelmia on aiheuttanut myös se, että asiakkaat eivät enää saakaan mutkattomasti pankkitilejä kuten ennen. Koronavuosien jälkeen he odottavat ensin sormenjäljellisiä oleskelulupakortteja esimerkiksi kuusi kuukautta, sitten aikaa poliisin lupapalveluun ja vasta sitten he saavat henkilökortit ja pankkitilit. Tähän saakka heidän on pitänyt jotenkin taiteilla niiden laskujen kanssa, joita ei voi maksaa käteisellä jossain maksupisteessä.

Taustalla on TE-toimistojen ja työllisyyden kuntakokeilun aiheuttama kaksijako, DVV:n (Digi- ja väestötietovirasto) palveluiden ruuhkautuminen, Migrin (Maahanmuuttovirasto) ruuhkautuminen ja poliisin lupapalveluidenkin ruuhkaisuus. Annamme jatkuvasti palautetta hallinnonaloille ja toimijoille, ja moni asia on jo helpottunut. Rakenteellisen sosiaalityön tarve on niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin kotoutumista tukevissa palveluissa erittäin suurta.

Yhteiskunta vaatii kotoutujilta paljon, mutta voisi vastaavasti myös paremmin antaa kotoutumiselle tarvittavat edellytykset. Oudoksun kommentteja siitä, miten ongelmana olisi mukamas se, että ”humanitaarisista syistä” Suomeen tulleet haluaisivat elää sosiaaliturvan varassa. Hyvin harva edes heistä, jotka ovat hankalimmissa tilanteissa, aikoo syrjäytyä työelämästä.

Jos yhteiskunta haluaa maahan saapuneista nopeasti itsensä elättäviä kansalaisia, tulisi kielikoulutus järjestää mahdollisimman nopeasti. Lisäksi Kelan etuudet tulisi yksinkertaistaa, kannustinloukut poistaa ja – mikä tärkeintä – huolehtia poliittisin toimin siitä, että palkkatyöstä saatava tulo riittää elämiseen.

Arja Liinamaa, sosiaalityöntekijä