Han­kin­ta­lain­sää­dän­nön uudistaminen – toteuttaako lakiesitys sen tavoitteitaan?

Keski-Suomen hyvinvointialueen aluehallitus käsitteli eilen 4.3. työryhmämietintöä hallituksen esitykseksi hankintalain uudistamiseksi. Lakiluonnos toisi mukanaan useita muutoksia hankintalakiin, joista merkittävin on inhouse-hankinnoille asetettava 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus. Toteutuessaan lakiesitys vaikuttaisi merkittävästi myös Keski-Suomen hyvinvointialueen toimintaan, sillä hyvinvointialue on perinyt useita inhouse-yhtiöitä ja hankintasopimuksia lähinnä hallinto- ja tukipalveluihin liittyen.  

Keski-Suomen hyvinvointialue suhtautuu kriittisesti lakiluonnokseen. Tämä sen vuoksi, että kategorisen 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen säätämisellä ei tulla saavuttamaan lakiesityksen tavoitteita julkisen talouden säästöistä tai kilpailun lisäämisestä. Itse asiassa lakiluonnos on hyvinvointialueiden näkökulmasta tarkasteltuna jo peruslähtökohdiltaan vinoutunut ainakin kolmesta eri näkökulmasta:

1. Hyvinvointialueiden itsehallinnon piiriin kuuluvaa toimintaa säännellään jo nykyisin liian yksityiskohtaisesti. Kansallista ohjausta ja lainsäädäntöä tulisi ennemminkin purkaa. Alueilla olisi mahdollisuus tehdä ratkaisuja omista lähtökohdistaan ja ottaa huomioon alueensa erityis- ja ominaispiirteet. Nyt esitetty kategorinen 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus kaikille alueille ja toimialoille ilman tarkempia perusteluja tai vaikutusarviointia on ylisääntelyä. Se lisää entisestään yksityiskohtaista alueiden ohjausta. Myös monet muut hankintalakiluonnoksessa esitetyistä muutoksista lähinnä lisäävät hallinnollista työtä, byrokratiaa, oikeusprosesseja ja kustannuksia. Näitä haluaisimme lainsäädännöllä mieluummin vältettävän, kuin lisättävän. Hyvinvointialueilla on ilman laajentuvaa yksityiskohtaista erityislainsäädäntöäkin merkittävät kannustimet ja tahtotila etsiä kustannustehokkaimmat ratkaisut palveluiden järjestämiseksi.
    
2. Hyvinvointialueet eivät toimi markkinoilla kilpailutilanteessa yrityksien kanssa eivätkä rajoita markkinoiden toimivuutta tai kilpailua. Hyvinvointialueilla ei ole tahtotilaa viedä yrittäjien leipää, vaan päinvastoin. Hyvinvointialueiden etu on se, että hyvinvointialueilla on mahdollisimman suuri veropohja ja korkea työllisyys sekä mahdollisimman paljon yrityksiä, jotka osallistuvat julkisiin hankintoihin. Hyvinvointialueet eivät siis käytä inhouse-yhtiöitä toimiakseen kilpailutilanteessa markkinoilla, vaan ne ovat keino tehdä yhteistyötä muiden hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa. Yhteistyöllä saavutetaan skaala-, volyymi- ja kustannusetuja, eli julkisen talouden säästöjä. Inhouse-yhtiöt puolestaan hankkivat jo nyt suurelta osin palvelunsa markkinoilta kilpailuttamalla hankintoja omistajiensa tarpeita varten. 
    
3. Hyvinvointialueiden kokonaisohjaus on ristiriitaista. Nyt esitetty hankintalakiluonnos on sisällöltään ristiriidassa hyvinvointialueita ohjaavien hyvinvointialuelain ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämislain tavoitteiden kanssa. Ensinnäkin järjestämislain mukaan hyvinvointialueilla on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto. Toisaalta lainsäädännöllä kannustetaan hyvinvointialueita laajentamaan ja edistämään hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Koska hyvinvointialuelain mukaisesti hyvinvointialueet eivät voi pitää tuotteitaan kaupan, niin inhouse-yhtiöt ovat käytännössä ainoa tarkoituksenmukainen tapa toteuttaa hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä siten, että hyvinvointialueet voivat käyttää myös määräysvaltaansa palvelutuotantoon. Nyt esitetyssä hankintalakiluonnoksessa näitä mahdollisuuksia rajataan tarpeettoman laajasti. Hyvinvointialueiden on hankala saman aikaisesti vahvistaa omaa palvelutuotantoa, lisätä yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin ja laajentaa yhteistyötä hyvinvointialueiden välillä. Prosenttisääntelyn ulkopuolelle tulisikin jättää hyvinvointialueen lakisääteiseen järjestämisvastuuvelvoitteeseen kuuluvat palvelut ja niihin välittömästi liittyvät palvelut. 

Keski-Suomen hyvinvointialue arvioi jo nykyisen lainsäädännön perusteella kriittisesti ja kokonaistaloudellisuuteen perustuen inhouse-hankintojaan. Reilun kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana Keski-Suomen hyvinvointialue on itse asiassa vähentänyt inhouse-hankintoja ja irtautunut inhouse-yhtiöistä, silloin kun se on ollut toiminnallisesti ja taloudellisesti perusteltua. Jos hankintalailla pakotetaan kategorinen 10 prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimus, tulisi se Keski-Suomen hyvinvointialueelle tarkoittamaan merkittäviä muutoskustannuksia ja yhteisinvestoinneilla saavutettujen volyymi- ja kustannushyötyjen menettämistä. 

Hankintalakiluonnoksen tarkoitusperät julkisen talouden tehostamisesta ja kilpailun lisäämisestä ovat kannatettavia, mutta lakiesityksen sisältö ei tue näitä tavoitteita. Toteutuessaan hankintalakiesitys lisää tarpeettomasti jo entisestään ylisäänneltyjen hyvinvointialueiden kansallista ohjausta, lisää hyvinvointialueiden kustannuksia ja rajoittaa hyvinvointialueiden yhteistyömahdollisuuksia.  

Lasse Leppä
Konsernipalvelujen toimialajohtaja
Keski-Suomen hyvinvointialue