Digi auttaa, mutta ihminen tuottaa sosiaalipalvelut jatkossakin

Ikääntyneen ja vammaisen ihmisen palveluista vastaavat tulevaisuudessakin ihmiset – eivät robotit. 

Digi ja etähoiva eivät nakerra hoitajamitoitusta, vaan auttavat tarkentamaan ne kohdat ihmisen elinkaaressa, joissa hoitajan ammattitaito on käytössä osuvimmin. 

Digitalisaatio tuo hoitoon ja hoivaan lisäkanavia ja -mahdollisuuksia kaikille, joille digiasiointi sopii. Digi ei ole pakko, eikä etähoiva koskaan korvaa esimerkiksi yhteisöllistä tai ympärivuorokautista asumista.

Digi-pystyvyys voi yllättää ja vahvistaa itsetuntoa 

Uuden asian oppiminen tuottaa iloa ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta myös ikääntyneen tai vammaisen ihmisen elämässä. 

Joskus sekä asiakkaan läheiset että ammattilaiset aliarvioivat asiakkaan digiasioiden oppimiskykyjä. Kokeneen asiakasohjaajan mukaan vasta kokeilemalla saa selville, hyötyisikö asiakas esimerkiksi etäohjauksesta. Asiakasta voi koskettaa etähoivan kautta monesti jopa syvemmin kuin fyysisellä käynnillä: etähoivassa ammattilainen pysähtyy keskustelemaan kanssasi, katsoo silmiin, ohjaa ja kannustaa – leppoisan jutustelun ohessa vaikkapa lääkeautomaatin käytössä tai insuliinin annostelun harjoittelussa.   

Tyypillisesti etähoiva ajoittuu ikäihmisen palvelupolun alkuvaiheeseen, jossa hyvinvointia ja toimintakykyä tuetaan ennaltaehkäisevästi. Etäpäivätoiminta on hyvinvointialueellamme leviämässä myös vammaisten ihmisten palveluissa. 

Mittava harppaus kohti oikea-aikaisten palveluiden yhdenvertaista saatavuutta

Olen työskennellyt pian kaksivuotiaalla Keski-Suomen hyvinvointialueella kolme kuukautta. Sosiaalihuollon ylimmän viranhaltijan eli professiojohtajan tehtävään kuuluu sosiaalialan ammatillisen kehittymisen edistäminen ja sosiaalihuollon vahvistaminen tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnassa. Lisäksi on runsaasti hallinnollisia tehtäviä, muun muassa ohjausta, arviointia ja valvontaa. 

Keski-Suomen hyvinvointialue on onnistunut hyvin palveluiden sisältöjen määrittelemisessä sekä asiakasohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin systematisoinnissa, kun ottaa huomioon, miten monta palveluiden järjestäjää kunta-aikaan Keski-Suomessa toimi. 

Asiakkaalle kuuluvia palveluita kokoava omatyöntekijä on nimetty sosiaalihuollossa kaikille, joille laki sen määrää. Keski-Suomen hyvinvointialue on saanut erityismainintoja RAI-arvioinnin käytön edelläkävijyydestä. RAI on kansainvälisesti tunnustettu hoitoisuuden mittari, jolla voimme varmistaa, että ihmiset saavat palveluita oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisin perustein – ei palvelujärjestelmän voimavarojen tai yksittäisten virkahenkilöiden käsialan mukaan. Samalla se varmistaa, että kunkin palvelun piiriin ohjautuvat juuri oikeat asiakkaat.

Ikääntyvien asiakkaiden palvelunohjaus perustuu mitattuun dataan 

Hoitoisuuden mittaaminen on perusasia myös ikääntyneiden hoivan hoitajamitoituksessa. Vaikka alin mitoitus on jatkossa 0,6 hoitajaa asukasta kohti, se ei tarkoita, että kaikissa yksiköissä hoitajamäärä laskee. 

Keski-Suomessa on tehty ansiokasta tarkastelua, jotta henkilöstön määrä on riittävä ja vastaa tavoitetta. Se on hyvä uutinen niille, jotka ovat huolissaan hoitajamitoituksen laskusta. Vaikka rajat muuttuvat, vastuulliset viranhaltijat ovat tehneet mittavan työn siinä, että mitoitusta lasketaan niin, että asumisyksikön tasolla asukkaiden tarpeisiin kyetään edelleen vastaamaan. 

Keski-Suomen hyvinvointialueella vaativinta hoivaa tarjoavia ympärivuorokautisen asumisen paikkoja on varattu seitsemälle prosentille 75 vuotta täyttäneistä. Luku on korkeampi kuin useilla muilla hyvinvointialueilla. Keski-Suomen hyvinvointialueella järjestetään edelleen myös ikääntyneiden laitoshoitoa. Laitoshoidon tilalle pyritään järjestämään muita palveluita, kuten ympärivuorokautista palveluasumista. Jokaisella ikääntyneellä on oikeus laadukkaaseen asumispalveluun ja omaan kotiin ympärivuorokautista hoivaa ja palvelua tarvitessaan.

Palveluverkko muuttuu tulevaisuudessa, kun osa raskaimman hoivan paikoista muutetaan yhteisöllisen asumisen paikoiksi. Näin asumispalveluun jonotusaika lyhenee, kun palvelutarve ja tarjonta saadaan kohtaamaan aiempaa paremmin. Ikääntyneen väestön määrän ja eliniän kasvaessa asiakaskunnan segmentointi juuri sopivien palveluiden piiriin on aiempaa tärkeämpää myös henkilökunnan riittävyyden näkökulmasta. Siirtymävaiheessa hoivapaikan luonteen muutos voi silti merkitä yksittäiselle asiakkaalle muuttoa.  

Lyhytaikaishoito tarjoaa väliaikaista asumista elämän taitekohdissa 

Yksi tärkeistä askelista jatkossa on lyhytaikaishoidon oikea kohdentaminen, yhdenmukaistaminen ja varmistaminen. Kalleinta ja epäinhimillisintä on asuminen laitoksessa tai osastolla, jossa kotiin pääsyä odotellaan usean henkilön huoneessa. 

Olemme murroksen äärellä. Meidän täytyy kyetä tulevaisuudessa miettimään asiakkuuksia yhteisinä. Ajatellaanpa asiakasta, joka terveydenhuollossa jää osastolle ilman lääketieteellisesti perusteltua syytä, mutta jota ei sosiaalisista syistä tai hetkellisen hoivan tarpeen vuoksi voi kotiuttaa. Osastolla odottelua inhimillisempää olisi kuntoutua tarvittava aika lyhytaikaishoidossa, jos kotiin ei voi palata suoraan. 

Kunta-ajan vanhustenhoidon perinne ohjaa vielä osin ajatteluamme. Kesäkuussa tehdyn palveluverkkopäätöksen mukaan ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen palveluita tarjotaan ensisijaisesti oman kunnan alueelta. Mutta estääkö perinteinen kuntarajoihin perustuva ajattelu meitä hyödyntämästä lyhytaikaista hoivaa kotiutumisen tukena, jos sitä tarjotaan asiakkaan oman asuinkunnan ulkopuolella?   

Aiemmissa tehtävissäni olen kysynyt päättäjiltä ja asiakkaiden läheisiltä, eikö heidän omaiselleen parempi kuntoutumisjakson hoiva naapurikunnassa olisi sen arvoinen asia, että sen saavuttamiseksi voisi matkustaa tapaamaan läheistä lyhytaikaisesti vaikkapa 30 kilometrin päähän. Toisaalta ymmärrän, että palveluita järjestettäessä on huomioitava, että kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole.

Haastavia ovat myös ne päivystykselliset tilanteet, kun omaishoitaja uupuu hoitamaan omaistaan tai sosiaalihuollon tarpeessa oleva henkilö hakeutuu terveydenhuollon päivystykseen. Näitä tilanteita varten on jokaisen lääkärin pöydällä oltava sosiaali- ja kriisipäivystyksen yhteystiedot. Samoin asiakkaan läheinen tai ammattilainen voi tarvita lisäapua kotiin vietävien palveluiden tueksi. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi keskellä yötä, jolloin tarvitaan apua asiakkaan siirtoon tai nostamiseen kotona. ”Sote-tike” eli sosiaali- ja terveydenhuollon tilannekeskus perustetaan näitä tilanteita varten. Sieltä ensi kesästä alkaen ohjataan tilannetta ratkomaan parhaiten asiakkaan tarpeeseen vastaava päivystävä sote-ammattilainen.

Suuremmissa yksiköissä muutto palvelusta toiseen käy joustavasti 

Kodista ja tutusta hoivapaikasta muuttaminen on usein ikääntyneelle tai vammaiselle ihmiselle haasteellinen tilanne. Sosiaalihuollon asiantuntijoiden tehtävänä on tukea erityisen haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden palveluiden jatkuvuutta, laatua ja turvallisuutta sekä mahdollistaa turvallinen siirtyminen paikasta toiseen hoivan ja palvelun tarpeen muuttuessa.

Yksi suurempien hoivayksiköiden eduista liittyy mahdollisuuteen vaihtaa esimerkiksi yhteisöllisestä asumisesta ympärivuorokautiseen saman yksikön sisällä – monesti jopa niin, ettei omasta vuokrakodista tarvitse muuttaa minnekään. 

Loppuelämän kodissa turvaa luovat tutut hoitajat ja ympäristö sekä omat tärkeät tavarat tutuilla paikoillaan.   

Image

Marena Paahto, sosiaalihuollon professiojohtaja, Keski-Suomen hyvinvointialue