Arjen sankaritarinoita: lastensuojelun etulinja

Kun sosiaalityöntekijä Olli Niskanen nousee aamulla kotipihasta pyörän selkään ja polkaisee kohti Väinönkadun lastensuojelun yksikköä, vaihtuvat ajatukset matkan edetessä työasioihin.

Sama toimii toisinpäin, kotiin suunnatessa tuuli vie työasiat mukanaan ja mieli palautuu omaan arkeen. Pyörämatkojen välissä Olli tekee täyden työpäivän auttaen lastensuojelun asiakkaita, lapsia ja heidän huoltajiaan erilaisissa elämän haasteissa.

Puolitoista vuotta Jyväskylän lastensuojelun sosiaalityössä työskennellyt Olli oli uuden edessä vuonna 2015. Silloin hän oli toiminut 15 vuotta Kokoomuksen Keski-Suomen piirin toiminnanjohtajana sekä neljä vuotta radiotoimittajana Kuopion radiossa. Mielessä pyöri alan vaihto ja lisäkouluttautuminen. Hän halusi hyödyntää vuonna 1996 suoritettua sosiologian tutkintoa ja päätyi opiskelemaan työn ohessa sosiaalityötä.

– Tunsin vetoa työhön, jossa pääsisin auttamaan lapsia ja nuoria ja toki sosiaalialan hyvä työllisyystilannekin vaikutti asiaan.

Image

Lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia ja turvallisen kodin ilmapiirin. Lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta aikuisten asioista ja vanhempien tekemisistä, miettii sosiaalityöntekijä Olli Niskanen.

Hyvässä hengessä

Perheiden kriisitilanteissa ensisijaisesti lapsia ja perheitä auttavat varhaiskasvatus, neuvola, koulu, nuorisotyö, varhaisen tuen palvelut, nuorisovastaanotto, perheneuvola tai perhe- ja aikuissosiaalityö. Lastensuojelu on viimeinen taso, joka ottaa kopin, jos muut keinot eivät ole toimineet.

– Meidän työ lastensuojelussa alkaa, kun sosiaalityöntekijä on palveluntarpeen arvioinnin perusteella todennut, että lapsi tarvitsee lastensuojelun tukea.

Arvioinnissa on voinut selvitä esim. että perheessä on väkivaltaa, päihdeongelma, vakavia mielenterveysongelmia tai kriisitilanne.

– Tämä työ on lastensuojelun etulinjassa olemista, meidän tehtävänämme on olla tukena perheen kriisin keskiössä.

Ollin työkalenteri täyttyy viikoittain asiakastapaamisista ja tiimityön palavereista. Asiakastapaamiseen mennään yleensä työparin kanssa ja ne kestävät 1-1,5 tuntia.

– Korona-ajasta jäi paljon etätyötä ja etäpalavereita, mutta usein mennään kotiin asti ainakin ensimmäisellä kerralla, ja jos tarve vaatii, niin myöhemminkin.

Työskentelyn alussa lapselle laaditaan asiakassuunnitelma, ja jokaisella lapsella on hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Työ on tavoitteellista lapsen ja perheen auttamista ja tukemista. Tukitoimista sovitaan asiakassuunnitelmassa yhdessä perheenjäsenten kanssa.

Nopeasti hoidettavat yllättävät tilanteet pyöräyttävät kalenterin välillä uusiksi. – Suunnitelmallista työtä rikkovat monet akuutit tilanteet, joihin tulee reagoida, ja myös esimerkiksi huostaanotot valmistellaan kaiken muun perustyön päälle.

Olli kokee lastensuojelutyön antoisaksi, koska toimenpiteet, joita tehdään, voivat kantaa parhaimmillaan pitkälle.

– Valtaosa työstä tehdään avohuollossa perheiden kanssa hyvässä hengessä ja yhdessä tuumin. Kun pienetkin asiat menevät eteenpäin niin se on hienoa.

Kehittämisajatuksia

Tällä hetkellä yhdellä sosiaalityöntekijällä saa olla lain mukaan 35 lasta asiakkaana. Vuoden 2024 alusta asiakasmäärä laskee 30:een / työntekijä.

– Asiakasmäärä ei yksin kerro kaikkea, koska siinä voi olla mukana vaativia tilanteita, jotka kuormittavat ja vievät enemmän aikaa kuin toiset. Olisi tärkeää joskus miettiä, voisiko asiakastapauksia jaotella määrälaskennan ohella myös niiden vaativuuden mukaan.

Kuten sote-alalla yleensäkin, myös tähän työhön kuuluu valtavasti kirjaamista, mikä lohkaisee ison osan työajasta. Ollin mielestä on tärkeää, että tarvittava tieto löytyy, mutta kirjaamisen määrää voisi jatkossa vähentää.

– Tässä olisi tulevaisuudessa kehittämisen paikka. Tietoa tulisi hyödyntää tehokkaammin ja nykyaikaisin järjestelmin. Olisi hienoa löytää myös uusia, moderneja tapoja tehdä kirjauksia.

Ollin mielestä päättäjien olisi hyvä ymmärtää, että lastensuojeluun satsaaminen on satsausta tulevaisuuteen, niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Myös itse lastensuojelujärjestelmä voisi olla sektorimaisen palvelujärjestelmän sijaan enemmän trampoliinimainen systeemi, joka nostaa lapset ja perheet takaisin pinnalle, eikä päästä lasta putoamaan palvelusektoreiden väleihin.

– Me tehdään koulun, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden sisällä yhteistyötä. Näiden sektoreiden väliin jää kuitenkin harmaita alueita, joita olisi hyvä perata hyvinvointialueella. Esimerkiksi erityislasten kohdalla oikean diagnoosin saaminen voi kestää todella kauan ja silloin lapsi ei saa myöskään oikeita palveluja. Mielestäni tässä kohti palvelujärjestelmällämme olisi paljon petrattavaa.

Osaava henkilöstö on tärkein

Lastensuojelussa työhön kuuluu monipuolisesti erilaisia työajalla tapahtuvia koulutuksia. Viime aikoina työntekijät ovat osallistuneet mm. erokriisi- ja päihdekoulutuksiin sekä traumakoulutukseen. Koulutustarjontaa on paljon, eikä kaikkeen ehdi aina osallistua.

– Joskus myös eri sosiaalipalveluiden yksiköistä työntekijät käyvät kertomassa, miten heillä toimitaan – se helpottaa sektorirajojen murtamista. Tällaiset tiedonvaihtotapaamiset ovat tosi mielekkäitä.

Välillä työ on kuormittavaa ja silloin tarvitaan enemmän tilaa hengähtää. Tiimin tuki on tärkeää työtehtävien jälkipuinnissa. Työnohjausta saa myös tarvittaessa sekä ryhmän sisällä että yksilökohtaisesti.

– Työn ehdoton helmi on työkaverit ja tämä työyhteisö. Täällä on helppo toimia, helppo pyytää apua ja näkemystä omiin ajatuksiin. Työpaikkahaastattelussa mainittu esimiehen tuki ei ollut pelkkää sanahelinää, vaan täyttä totta.

Vuoden 2023 alussa Olli Niskanen siirtyi lastensuojelun sijaishuollon tehtäviin.

Image

Vaikka teemme työtä lastensuojelulain raamien sisällä, on jokaisella työntekijällä oma kädenjälki ja tapa tehdä työtä, Olli Niskanen kertoo. Niskanen lataa akkujaan pyöräilyn lisäksi sienimetsällä, luonnossa liikkuen, lenkkeillen vaimon kanssa sekä musiikkia kuunnellen.

Teksti ja kuvat: Johanna Sell